Pallaksen Mäntyrovan kierros

Koska luvassa oli hyvin tuulinen päivä (12.6.-18), emme nousseet Pallaksella tunturiin tuulen riepoteltavaksi, vaan läksimme metsäiselle Mäntyrovan kierrokselle.

Päivän retki alkoi oivallisesti Orava Avenueta pitkin.

Orava Avenue on lyhyt kävelyreitti, jonka varrelle taiteilija Mats Wikström on luonut seitsemän pronssista patsasta, joissa oravat esittelevät maailman suuria uskontoja.

Ajatus on hupaisa ja asettaa ihmisen keksimät ideologiat yllättäviin mittasuhteisiin.

Mäntyrovan kierros on kartassa tuo punainen rengasreitti.

Kiersimme sen myötäpäivään aloittaen siis Pallashotellin nurkalta.

Oravien jälkeen ohitimme Pallaskodan.

Kodan lisäksi alueelta löytyy vuokratupa, puuliiteri ja huussi.

Ja taitaa siellä olla nuotiopiirikin.

Pallaskodan takana lirisi virkeä puro.



Tunturien vedet laskeutuivat ihmisten ilmoille.

Pallaksen seudulla opastukseen on pääsääntöisesti panostettu.

Tässäkohdin Pallasjärven ja Mäntyrovan polut kulkevat hetken melkein samansuuntaisina, joten parasta olla tarkkana.

Ja hei! Sukkasi löytyivät täältä.

Kun polku ylitti Pallastunturin tien, ei jatko ollutkaan aivan selkeä.

P-paikan vieressä oli opaste polulle, mutta siitä on poistettu Mäntyrovan viitta.

Koska emme paremmasta tienneet, läksimme tuolle maastossa selkeästi näkyvälle polulle.

Pieni epäilys kyllä jäi pintaan...

... epäilys siitä, ettei reitti olekaan ihan parhaassa tikissään.


Niin, metsähallitus lienee päättänyt, ettei tätä polkua enää kannata pitää kunnossa.







Kuivalla maalla väylä oli kyllä mitä hienoin.

Mutta kun tultiin pitkososuuksille, alkoivat vaikeudet.








No, kyllä tuosta vielä käveli, kun vesi oli niin matalalla ja jalassa oli goretexiä.

Korvasieni nökötti keskellä polkua hyvin itsevarmasti ja myrkyllisesti.

Sille ei kannattanut ryppyillä.










Soisen osuuden jälkeen trampattiin hetki kivikkoisessa maastossa.

Kivikkoisella osuudella polulla pysyminen oli hieman hankalampaa, mutta ei mahdotonta.

Iloksemme puissa oli siellä täällä maalimerkit.













Lopulta edessä oli viimeinen satametrinen ennen Mäntyrovan autiotupaa.

Ja liki ylittämätön vesieste.

Onneksi metsässä oli sopivia koivukarahkoja, joiden avulla selvittiin liukkaista ja veden alla keinuvista lankuista.

Agropatian jälkeen nuotiolounas maistui.

Mäntyrovan autiotuvan vieraskirjasta varmistui, että kulkemiamme pitkoksia ei enään tulla uusimaan, vaan reitti Mäntyrovaan linjataan kuivempaan maastoon.

Harmi, sillä samalla reitistä tulee tylsempi.

Evästelyn jälkeen jatkoimme kävelyä uusien kivien keskelle ja polun suunta kääntyi kohti Pallasta.

Kerojen huiput jo kurkkasivat horisontista.







Ilman punapäisiä keppejä polulla pysytteleminen olisi ollut aika hankalaa.

Lapin puut ovat selviytymisen mestareita.
Joka talvi niitä runnotaan, pakkaset purevat ja lyhyt kesä ei välttämättä lämmitä ollenkaan.

Silti ne omalla tavallaan pärjäilevät.

Tämä honka on kasvattanut syliinsä mukavan lisäosan.

Retken loppuosa Mäntyrovalta Pallakselle oli hyvässä kuosissa.

Muutaman jyrkemmän ylämäen jälkeen Pallashotelli pilkotti metsän reunassa.



Ympyrä, jonka pituus oli osapuilleen 15 kilsaa, sulkeutui.


Olipa hienoa metsää ja jänniä polkuja.