Koska mahtavat hanget torppasivat
Torronsuolla makkaranpaistomme teimme nopean uuden suunnitelman ja huristimme Liesjärvelle. Nuo kaksi aluetta ovat oikeasti varsin lähekkäin ja toisinaan mietityttää miksei niitä yhdistettäisi.
Toki Liesjärvelläkin lunta piisasi yli oman tarpeen, mutta uskoimme löytävämme sopuisasti tallotun polun Pirttilahden parkkipaikalta Siltalahden nuotiopiirille.
Sports Tracker kertoo että hyvä polku löytyi ja että hilppasimme lopuksi myös ihan pienen pätkän Kyynäränharjun suuntaan.
Liesjärven opasteet toimivat kuten aina. Siltalahteen oli vain vajaa kilometri. Hetkeä aikaisemmin olimme tarponeet Torronsuolla sen verran, että tuo lyhyt matka tuntui oikein sopivalta.
Polulla ei ollut tuoreita jalanjälkiä, mutta se oli muutoin mukavan selkeä ja helppokulkuinen.
Tuiskulumi oli koristellut puiden rungot valoisiksi pylväiksi.
Aika pian saavutimme jo Tapolanjärven eteläisimmän lahdenpohjukan. Tästä eteenpäin reitti kulki rantaa myötäillen.
Olimme koko päivän kantaneet repuissa sytytyspuita ja myös muutamia kuivia klapeja nuotiota varten. Niinpä Siltalahden lumisella nuotiopaikalla tuli syttyi ensiyrittämällä ja paloi mukavan reippaasti. Tapolanselältä puhalsi sen verran raikkaasti että päädyimme kääntämään selkämme muutoin niin kauniille järvimaisemalle.
Vuoden ensimmäiset makkarat maistuivat. Toisaalta paistoimme edellisvuoden viimeiset joulukuussa Luutalammilla, niin ettei tässä ollut oikeastaan kuin kuukauden makkaraton väli.
Elävän tulen äärellä oli mukava istuskella vaan kotvasen tovin kuluttua selän taakse jäänyt tuuli alkoi tuntua turhan kylmältä.
Takaisin Pirttilahdelle opastava viitta todisti oikeaksi sen väitteen että paluumatka on aina menomatkaa lyhyempi.
Aurinkoinen päivä teki lumisesta metsästä talven ihmemaan. Tätä sopii muistella kesän hellepäivinä.
Turhankin pian ylitimme Kanteluksentien ja saavutimme Pirttilahden parkkipaikan. Niinpä kävelimme vielä pienen pätkän Kyynäränharjun polkua. Täällä isot puut reunustivat reittiämme.
Päivän aikana olimme kahlailleet Torronsuon hangilla ja reippailleet Liesjärven poluilla. Kilometrejä ei juurikaan tullut tallottua, mutta saimme aimo annoksen lumisen suon ja metsän lumoa.
Ja lopulta ne makkaratkin tuli käristettyä ja poispopsittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti