Mallorca 5 : Sólleristä Port de Sólleriin

 

Olimme Mallorcalla tähän asti kävelleet Rotherin opaskirjaan merkittyjä reittejä. Nyt oli aika tehdä retki kirjan ulkopuolelta. Hotellilta saamassamme kartassa oli monta mielenkiintoista polkua vain odottamassa kävelyämme.

Alempi Suunto-kellon piirtämä viiva kertoo millaisen kierroksen tällä kertaa teimme. Tämä ei todellakaan ollut lyhyin reitti Sóllerin ja Port de Sóllerin välillä. Retken pituus oli noin 12 kilometriä.

Aloitimme päivän hurauttamalla ratikalla Port de Sólleristä Sólleriin. Liki satavuotiaan menopelin kyyti maksoi kahdeksan euroa per nuppi. Ei halpaa eikä nopeaa mutta sitäkin hauskempaa.

Sóllerissä jäimme kyydistä heti keskusaukion jälkeen. Sitten kävelimme muutaman kujanpätkän lännen suuntaan.

Ylitimme Ma-11 tien ja löysimme reittiopasteen suunnilleen siitä mistä pitikin. 

Lähdimme ylämäkeen kohti Deiáa.

Pääsimme hetimiten mukavalle polulle joka kulki oliivipeltojen viertä.

Sóllerin ja Palma de Mallorcan välillä liikennöi historiallinen juna. Nyt ylitimme sen kiskot. Olisi ollut hienoa saada kuva itse junastakin, mutta emme tienneet kauanko sitä olisi pitänyt tässä sillalla odottaa. Niinpä jatkoimme matkaa ylämäkeen. Noin kymmenen minuutin kuluttua kuulimme junan vislauksen mutta olimme jo aivan liian kaukana.

Koska reittimme kulki kokoajan ylämäkeen saimme pian hienot näköalat sekä Sólleriin että meren rannalla keikkuvaan Port de Sólleriin.

Opasviittoja oli juuri oikeissa kohdin. Täytyi vain tietää minne oli menossa. Kuljimme edelleen Deiáa kohti.

Hienoja kivimuureja ja pengerryksiä Mallorcalla piisaa. Tällaisia polkuja oli mukava kävellä sillä koskaan ei tiennyt mitä seuraavan mutkan takana on.

Valkoiset nuolet neuvoivat pulmakohdissa oikeille poluille.

Toisinaan lähitalojen väki oli tehnyt omia opasteitaan.

Yhden kerran reitti vei meidät maatalon pihapiirin halki. Eipä kulkumme tuntunut ketään häiritsevän.

Jonkin matkaa kävelimme myös kapoista autotietä pitkin. Kovin suurta ruuhkaa ei tiellä ollut vaikka tämän tien varrella oli pari todella kalliin näköistä hotellia ja ravintolaa. Ehkäpä illan hämärtyessä liikenne lisääntyi.

Pienen kappelin eli Capella de Castillón vieressä oli Son Micon varsin kulunut mainos. Sinne siis.

Olimme kerran aikaisemminkin syöneet Micon erittäin hyvää sitruuna-marenkipiirakkaa ja se oli aivan yhtä hyvää tälläkin kertaa. Kiva oli myös istua hetki terassin varjossa ja lepuuttaa kinttuja.

Son Micolta jatkoimme Port de Sólleriin Muletan reitin kautta.

Nyt saimme kulkea varsin pitkän pätkän asfalttitiellä. Tien laidassa oli ilmoitus lähestyvistä pyöräkisoista. Osa teistä olisi kilpailupäivänä suljettuna muulta liikenteeltä. Googletus kertoi että kaikki kisan osallistumispaikat oli varattu aikoja sitten. Tämä taisi olla Mallorcalla iso tapahtuma.

Asfalttitieltä avautui maisemia meren äärelle.

Lopulta pääsimme mukavammalle soraväylälle. Kaukana kumpujen ja vuorten takana näkyi saaren korkein huippu Puig Major ja sen tutka-asema.

Reitin varrella oleva opaskartta kertoi sijaintimme eli punaisen neliön. Nyt lähdimme tuota vaakatasoon kulkevaa polku kohti Port de Sólleria.

Opaskartan ja polkujen risteyksen luona pari nuorta myi mehua. Jostain kumman syystä he olivat ripustaneet vaatteensa  opasteiden päälle. Jos mehua myymässä olisi ollut lapsia olisimme toki ostaneet mukilliset, mutta nyt vain ohitimme paikan.

Olimme jälleen kerran ikivanhojen ja omituisten oliivipuiden keskellä. 

Päivänvalossa ne olivat kyllä ihan sympaattisia.

 

Pengerryksillä laidunsi lampaita ja myös isompia eläimiä. Ne kaikki olivat tottuneet typeriin kameroihin. Ja omituisia höpöttäviin kulkijoihin.

Kun edellisen kerran kävelimme kahvila Muleta de Ca s´Hereun ohitse olimme pari tuntia liian aikaisessa. Tällä kertaa olimme aivan väärässä päivässä. Ei siis vieläkään herkkupaloja meille. Ehkäpä seuraavalla Mallorcan matkallamme pääsemme lopulta nauttimaan tuon kuuluisan taukopaikan tunnelmasta.

Port de Sóller oli jo aika lähellä. Meillä oli vielä jäljellä pitkä polveileva alamäki ennen sitä.

Hienon laskeutumisen jälkeen olimme jo rannan tasolla. Takanamme oli aika pitkä kävely joten kurvasimme ensimmäiseen kohdalle osuneeseen ravintolaan. 

Kuvassa on ravintolan vuohenjuustosalaatti joka oli kyllä oivallinen alkuruoka.

Kaksitoista kilometriä kauniissa maisemissa ja hienoilla poluilla osoitti meille että myös opaskirjan reittien ulkopuolella voi hyvin kävellä.