Usmi-Kytäjän kuuden lammen kierros

 

Olin toivonut omalta ratamestariltani reittiä jossa pääsisi kulkemaan veden äärellä, jossa olisi mukava nuotiopaikka ja joka olisi osapuilleen kymmenkilometrinen. Niin päädyimme Usmi-Kytäjään hieman tuunatulle kahden piilon kierrokselle. 

Kävelimme lenkkimme myötäpäivään.

Auton jätimme Piilolammin parkkipaikalle. Sinne vievä tie oli paikoin kapoinen ja mutkainen mutta muutoin varsin hyvässä kunnossa.

Usmi-Kytäjän maasto on täynnä hulppeita kallioita. Ihan parkkipaikan vieressä oli monta isoa ja komeaa.

Kävelimme autolta Piilolammin suuntaan ja kun opaste opasti metsään noudatimme kehotusta... eli livahdimme tästä Kahden Piilon kierrokselle.

Me saimme nauttia aurinkoisesta säästä mutta edellisenä päivänä tällä alueella oli satanut ennätyksellisen paljon. Siksi hieman mietitytti missä kunnossa Pikku-Piilolle johtava polku olisi.  Kuivempanakin kesänä se on ollut varsin mutainen.

Maastossa olikin paljon vettä muttei liikaa. Pienellä kiertelyllä ja loikkimisella pärjäsimme oikein hyvin.

Pikku-Piilo oli retkemme ensimmäinen lampi. Kuljimme hetken sen laitaa.

 

Kohta reitti kulki tiheän heinikon halki. Täällä oli hieman vaikeampaa väistellä lumpareita sillä niitä piileskeli kasvien kätköissä.

Matka jatkui ensin metsäautotiellä ja sitten soratiellä. Nyt ei lätäköistä ollut haittaa. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli oikein kesäinen keli.

Seuraava lampi oli Pitkännokanlampi. Tuo kauniisti metsäinen oli kulkureittimme vasemmalla puolella.

Kohta tien oikealla puolen oli hieman isompi Mäkiperänlampi. Nämä olivat lammet 2 ja 3.

Mäkiperänlammen jälkeen siirryimme tieltä metsäpolulle. Tämä oli merkitsemätön reitti mutta polku näkyi maastossa suht selvästi. Olimme kulkeneet tästä aikaisemminkin mutta vastakkaiseen suuntaan.

Muutaman mutkan jälkeen tulimme Kiiskilammen eteläiseen päähän. Täällä kohosivat reissumme mielenkiintoisimmat ja ehkä myös komeimmat kalliot.

Lammen puoleisessa liki pystysuorassa nousussa näkyi kiipeilijöiden kallioon kiinnittämiä silmukkaruuveja... vai mikä lienee niiden oikea nimitys.

Matka jatkui Kiiskilammen rantaa pitkin kohti pohjoista. 

Tätäkään polkua ei näy kartoissa mutta se oli kyllä hyvin tallottu eli paljon kävelty.

Ylämäen jälkeen kalliolta avautui hieno maisema tälle päivän neljännelle lammelle.

Muutaman askeleen jälkeen näkyi jo lammen pohjoispään taukopaikan rantarakennelma.

Kiiskilammen nuotiopiiri laavuineen on korealla paikalla. Kyllä tässä kelpasi lepuuttaa kinttuja ja paistella makkaroita. Muutama maastopyöräilijä ja yksi vaeltaja poikkesi paikalle mutta tulilla saimme istua kahdestaan.

Pidimme kunnollisen pitkän tauon lammelle tuijotellen ja myös kaasulla juomia keitellen.

Hyvän mittaisen istuskelun jälkeen jatkoimme taivallusta kohti seuraavaa lampea. Ajatuksena oli oikaista jonkin matkaa umpimetsän kautta.

Niinpä kävelimme hetken merkittyä reittiä ja kun hoksasimme meille sopivaan suuntaan kulkevan polun läksimme seuraamaan sitä.

Polku toi meidät korkeiden ja lähes pystysuorien kalliorinteiden laelle. Tämä olikin yllätys.

Kallioissa oli silmukkaruuveja ja lyhyitä kettingin pätkiä. Olimme sattumalta osuneet kiipeilijöiden harrastemaastoon.

Kuten arvata saattaa seuraamamme polku loppui kallioiden päälle. Niinpä me jatkoimme osapuilleen oikeaan suuntaan poluttomassa korvessa. Ihan suoraan oli mahdotonta kulkea sillä muutaman kerran edessämme kohosi ylipääsemätön kallio. Kiertämällä niistä selvisi.

Näissä pusikoissa seuraamme liittyi äklö hirvikärpästen armeija. Hetken aikaa niitä tuntui ryömivän joka paikassa.

Kun lopulta putkahdimme metsästä tielle loppui hirvikärpästen hyökkäys ja muutaman askeleen jälkeen saimme häädettyä sinnikkäimmätkin kimpustamme. Metsän halki oikaisu oli onnistunut vallan hyvin. Olimme jälleen ihmisten ilmoilla. 

Ohitimme yhden opasteen Iso-Kypärälle ja lähdimme seuraamaan vasta seuraavaa sillä halusimme tavoittaa lammen sen läntisestä päästä.

Iso-Kypärä oli retkemme viides lampi. Reittimme seuraili hyvän matkaa sen rantaviivaa.

Iso-Kypärän laavulla ja nuotiopiirillä oli hiljaista. Istahdimme pitämään vielä yhden kunnollisen tauon. Tavallisesti täällä on käynyt vilakka viima mutta nyt saimme levätä lämpimässä säässä.

Kun tuli aika jatkaa matkaa nousimme laavun takaa ylämäkeen.

Ylämäen jälkeen kävelimme kohtalaisen matkan soratietä kunnes tuli taas aika puikahtaa metsäpolulle.

Kivikkoisen polun jälkeen tulimme Piilolammin pohjoisen pään kalliolle. Täällä oli täysin luvaton nuotiopiiri. Edellisinä vuosina nuotion vierellä on ollut myös runsaasti roskia mutta nyt kaikki näytti hyvin siistiltä.

Edessämme oli retken kuudes ja samalla viimeinen lampi.

Kalliolta laskeutumista helpottavat köydet olivat kadonneet mutta tarkalla astunnalla selvisimme jyrkästä laskusta.

Varoitustaulu oli kyllä aika dramaattinen.

Onnistuneen kalliolta laskeutumisen jälkeen jatkoimme kohti etelää. Olimme päivän viimeisellä etapilla. Kulunut polku seuraili mukavasti Piilolammin rantaa.

Lammin eteläisen pään nuotiopiirillä taisi olla menossa jonkin sortin bibbalot. 

Me emme onneksi enää kaivanneet taukopaikkaa sillä jäljellä oli vain muutama sata metriä parkkipaikalle.

Kuuden lammin kierroksemme oli oikein onnistunut. Pituutta sillä oli osapuilleen se toivottu 10 kilometriä, nuotiopiiri oli upeassa paikassa ja saimme kulkea useammankin veden äärellä.

Bonuksena aurinko paistoi miltei koko ajan.