Kierros Liesjärven pohjoispoluilla

 

Kun sadepäivien lomaan osui yksi aurinkoinen lähdimme pitkästä aikaa Liesjärven kansallispuiston pohjoispuolen poluille. Viimeksi retkeilimme tällä alueella kolmisen vuotta sitten.

Auton jätimme Sikomäen parkkipaikalle kartan oikeaan reunaan ja kiersimme lenkkimme myötäpäivään.

Parkkipaikan nurkalta lähdimme kohti Siltalahtea ajatuksenamme käristää muutama makkara sen nuotiopiirissä.

Seurailimme keltaisia lätkiä. Tosin hyvin tallatulla polulla olisi varmaan pysynyt ilmankin sillä risteyskohdissa oli selkeät opasteet.

Maasto oli täynnä kaikensorttisia ja omituisen värisiä sieniä. 

Hetken kuljimme aika rankalla kädellä harvennetussa metsässä. Tämä taisi olla tuo pieni alue Sikomäessä joka ei kuulunut kansallispuistoon. Jostain syystä kaadetut rangat oli jätetty niille sijoilleen.

Harvennetun metsän jälkeen päästin vähän rouheampaan maastoon. Polku kiemurteli mukavasti ja mäet olivat maltillisen korkuisia.

Välillä kuljettiin useampaa kallionlakea pitkin. Jäkälien ja sammalikon keskelle oli kulunut selvä reitti.

Siltalahden nuotiopiiri oli kallion kainalossa ihan liki Tapolanjärveä. Valitettavasti juuri siksi järveltä puhaltanut vilakka viima osui penkeille varsin kylmästi.

Mittailimme hetken tuulen voimakkuutta ja totesimme sitten ettei tässä ollut oikea paikka pidempään taukoon. Harmi.

Nappasimme lohdutukseksi muutaman suklaapalan ja jatkoimme sitten taivallusta. Aluksi kuljimme hetken epämääräisesti aivan järven tuntumassa, mutta palasimme pian viralliselle opastetulle reitille.

Kohta käännyimme sisämaan puolelle.

Nyt reittimme kulki halki vanhemman sammaleisen metsän. Siellä täällä oli myös pitkospuuosuuksia.

Polkumme johdatti meidät helppokulkuiselle metsäautotielle. Sitä saimme kävellä hyvän matkaa.

Sienet ja puolukat värittivät maastoa.

Metsätien jälkeen opaste johdatti meidät Sammalsuon pidemmälle puupolulle. 

Suuntanamme oli nyt Kaksvetinen jonne oli matkaa muutama kilometri.

Kohta putkahdimme metsästä puomein suljetulle tielle. Täällä oli kesken jonkinlainen halkotyömaa.

Olemme retkeilleet täällä aikaisemminkin joten tiesimme että Kaksvetiselle metsän halki kulkeva reitti oli suljettu. Tuon pätkän pitkospuita ja siltoja ei enää huollettu sillä hieman edemmäksi oli rakennettu taukopaikalle vievä uusi esteetön reitti. Kyltin taakse oli varmemmaksi vakuudeksi vielä kaadettu useampi iso kuusi.

Esteet oli helppo ohittaa ja pian kuljimme vanhaa tuttua reittiä seuraavalle taukopaikalle.

Kaksvetiselläkin kävi tuuli mutta se ei puhaltanut täydellä voimalla isolta selältä. Niinpä saatoimme pitää kunnollisen pitkän lounastauon makkaroiden ja muiden herkkujen äärellä. 

Nuotiopiiriä vastapäätä oli myös kota jossa olisi ollut tyystin tuulensuojassa, mutta kodan pimeys ei houkutellut.

Varsin pitkän istuskelun jälkeen lähdimme esteetöntä reittiä kohti Sikomäkeä. Jäljellä oli vain muutama kilometri.

Tämä huolella tehty esteetön kiemurteli komeassa metsässä. 

Poluilla pomppimisen jälkeen oli aika mukava astella ilman että täytyi kokoajan katsoa mihin astuu.

Sammaleiseen metsään oli rakennettu houkutteleva taukopaikka. Vaan me jatkoimme taivallusta.

Seuraava levähdyspiste oli Peukalolammin äärellä.

Nyt kuljettiin hetki Peukalolammin rantaa kunnes tultiin tyhjälle laavulle.

Ohitimme Peukalolammin laavun ja kohta meille selvisi missä Nils Holgerson majailee.

Pian esteetön reitti päättyi laajalle parkkipaikalle. 

Meillä oli vielä jäljellä muutama satametriä metsäpolkua ja pitkoksia kunnes tulimme omalle autollemme.

Tämä syyskuinen retki Liesjärven pohjoisosan poluille oli pituudeltaan noin 11 kilometriä. Saimme kävellä vaihtelevissa maisemissa ja nauttia siisteistä taukopaikoista. Hirvikärpäsiä kohtasimme maltillisen määrän.

Erityisen ilahduttava oli tuo esteetön osuus joka oli hienosti saatu sopimaan oikeaan vanhaan metsään.