Hossa : Huosiuksen huikonen

 

Suomussalmen kunnan pohjoisella rajalla sijaitseva Hossan kansallispuisto oli meille uusi kävelykohde. Edessä oli siis mielenkiintoinen viikko. Alueen polkuvalikoimasta ensimmäiselle päivälle osui Luontokeskuksen nurkilta lähtevä Huosiuksen huikonen.

Opaskartta kehottaa kävelemään reitin vastapäivään, mutta pienen alkusekoilun jälkeen päädyimme kulkemaan myötäpäivään. Pituudeksi tuolle lenkille oli merkitty alle 9 kilometriä, mutta me taisimme kulkea osapuilleen kymmenen.

Luontokeskuksen parkkipaikan vieressä oli meitä varten opaste. 

Alkuun kuljimme helppoa väylää yhtämatkaa luontopolun kanssa. Suopursuja ja niiden tuoksua oli viikon aikana runsaasti jokaisen reittimme varrella. 

Kohta luontopolku lähti yhteen suuntaan ja me toiseen. Hossan maastolle ominaisesti kuljimme päivän aikana tämän tästä veden äärellä. Se oli kyllä mukavaa.

Toisaalta matalahkot harjut toivat polkuun vaihtelua ja niiden ylämäet nostivat hien pintaan.

Kaikki eivät voi olla siloposkia. Toisilla on enemmän luonnetta.

Ylhäältä näimme kapean Jatkosalmentien jota pitkin pääsee syvemmällä puistossa sijaiseville parkkipaikoille. 

Ylitimme Huosivirran autotien siltaa pitkin ja sitten pääsimme takaisin metsäpoluille.

Seuraavalta opasteelta polku vei meidät Torkonluikeaan. Siellä ajattelimme pitää evästauon.

Hetken puissa oli peräti kolmen eri reitin värejä. Me seurasimme keltaisia.

Laskeuduimme harjulta Torkonluikean sillalle. Viehko nuotiopiiri oli aivan sen vieressä.

Nuotiopiirillä emme sytyttäneet tulia vaan tyydyimme pussilounaaseen. Seuraamme tuli pariskunta jolta saimme hyviä vinkkejä Hossaviikollemme. Tosin he myös vakuuttelivat ettei Hossassa ole hyttysiä kun minä samaan aikaan huidoin niitä kaksin käsin ( siis hyttysiä ).

Istuskelun jälkeen lähdimme taas polulle. Torkonluikea oli ikäänkuin retkemme ääripiste sillä nyt kuljimme Huosiusjärven toista rantaa Luontokeskuksen suuntaan.

Ihan pienen hetken kävelimme helppoa polkua kaukana vesistä mutta kohta olimme taas järven rannalla.

Kun saavutimme Iikosken alkoi vesisade. Olimme toki varautuneet moiseen eikä siitä ollut kohtuutonta haittaa.

Hossa on kalastajien suosiossa ja tälläkin koskella oli muutama perhostelija.

Ylitimme Iikosken autotien siltaa pitkin. 

Kävelimme sateessa jonkin matkaa soratiellä ja sitten pujahdimme takaisin metsäpolulle. 

Retken päätepisteeseen oli matkaa vain vajaa kilometri ja sadekin alkoi loppua.

Piipahdimme vielä Hossan Luontokeskukseen virvokkeiden äärelle ennen paluumatkaa vuokramökille.

Huosiuksen huikonen oli rentoa tutustumista Hossan maastoon. Seuraavan viikon aikana saisimme nauttia lisää järvien rannoista, harjuista ja mukavista poluista. Ja miljardeista hyttysistä.

Mainittakoon että Huosiuksen huikonen on nimenä vaativa, vaikka itse reitti olikin mukavan iisi.