Hossa : Laukkujärven lenkki

 

Viimeiseksi retkeksemme Hossan kansallispuistossa valikoitui Laukkujärven lenkki. Tuo osapuilleen 10 kilometrinen ympyräreitti on mielenkiintoinen myös siksi ettei se oikeasti kierrä Laukkujärveä, kunhan pistäytyy sen rannalla.

Jätimme auton Hosslaislammien parkkipaikalle Pistonlehdontien varteen ja kiersimme retkemme myötäpäivään. Pidensimme lenkkiämme sen verran että piipahdimme loppumatkasta myös Hakokoskella.

Alussa poikkesimme merkitystä reitistä hieman sillä kävimme katsomassa Pienen Hossalaislammen siistiä nuotiopiiriä. 

Sitten kapusimme harjanteelle oikean reitin äärelle.

Reittimme kulki Hossalaiseen tapaan harjanteilla laskeutuen välillä vesien ääreen. Sillä tavalla maisema vaihtui tämän tästä ja kulku oli mielenkiintoista. Seurailimme sinisiä opastäpliä.

Aurinkoinen sää sopi meille oikein hyvin... tosin hyttysten takia liian kevyt pukeutuminen ei houkutellut.

Puolukka oli kukassa mutta marjasadosta taitaa tulla aika vaisu... mutta ehkä vain täällä Hossassa.

Ylitimme uudennäköisen Laukunsalmen sillan. Se alitse vesi virtasi Laukkujärven ja Talasjärven välillä.

Lyhyen pitkososuuden jälkeen tulimme Laukkujärven autiotuvalla. Olimme ajatelleet pitää täällä pienen huilitauon mutta nuotiopiiri oli täynnä paikalla yöpyneitä telttailijoita joita emme halunneet häiritä. Jatkoimme sopuisasti matkaa.

Uusien opasteiden lisäksi maastossa oli vielä vanhoja viittoja. Me lähdimme tästä Puukkojärven suuntaan.

Matka taittui mukavasti helppoa polkua suopursujen tuoksussa.

Ohitimme ikivanhan heinäladon ja pian sen jälkeen tulimme Puukkojärven laavulle.

Pidimme täällä kunnon tauon makkaroiden ja muiden tykötarpeiden äärellä. Tässä oli mukava istuskella ja nauttia auringosta. Hyttysiä oli mutta niin oli Offiakin. Lisäksi hienoinen tuulenvire ja nuotiosavu auttoivat itikoiden kanssa.

Ravitsevan paussin jälkeen matka jatkui. Erinomaisen kävelysään ansiosta päätimme tehdä pienen sivukoukkaisun ja käydä vilkaisemassa myös Puukkojärven autiotupaa.

Oikeasti yksi sydämensykähdys jäi välistä kun hoksasin tuon mustan möykyn maastossa... se oli ilmiselvästi meitä tuijottava  karhu. 

No se olikin vain kaatuneen puun juurakko ja kun kävelimme sen ohi näytti se aivan peikolta.

Puukkojärven autiotuvan viihtyisässä pihapiirissä oli hiljaista. Tämäkin olisi ollut oivallinen pidemmän tauon paikka.

Retkemme jatkui sopuisaa polkua Matala Suottajärven rannan tuntumassa. 

Kun parkkipaikalle oli jäljellä muutama kilometri päätimme vielä käydä katsomassa Hakokoskea. Se oli helppoa sillä opasteet olivat juuri oikeilla paikoilla.

Hakokosken laavu oli hienosti veden äärellä ja tuo siltakin näytti vasta remontoidulta. Pidimme laavun nuotiopiirillä kosken kuminassa pienen tauon.

Hakokosken jälkeen alkoi päivän viimeinen etappi. Kiipesimme korkealle harjanteelle jonka jälkeen alkoi loiva alamäki.

Alamäki päättyi Suottavirran siltaan. Tämä hieno maisema tuli meille yllätyksenä vaikka juuri tällaisia on Hossassa varsin paljon.

Sillan jälkeen saimme vielä kerran kiivetä ja nyt tulimme kaatuneiden kelojen keskelle.

Ja niin saavutimme retkemme alkupään opasteen. Tästä oli vain pari askelta takaisin Hossalaislammien parkkipaikalle.

Laukkujärven lenkki oli sopuisa kauniissa maisemissa kiemurteleva reitti. Veden äärellä on aina hauska kulkea. Lenkin virallinen pituus on 10 kilometriä ja me kävelimme ihan auringonpaisteen innoittamana muutaman ylimääräisen.

Tähän retkeen päättyi viikkomme Hossan kansallispuistossa. Alue yllätti positiivisesti monipuolisilla ja hyvin opastetuilla reiteillään ja hienoilla nähtävyyksillään.