Hossa : Kokalmuksen kierros

 

Hossan kansallispuistossa on useita päiväretkiksi sopivia lenkkejä. Yksi pisimmistä on 14 kilometrinen Kokalmuksen kierros. Kierroksen alkupiste on Hossainlampien parkkipaikka Pistonlehdontien varressa.

Kiersimme kierroksen suositusten mukaan vastapäivään.

Kokalmuksen kierroksen alkupätkä on esteetön aina Muikkupuron laavulle asti. Niinpä alussa kulku oli rentoa ja joutuisaa. Hossalaiseen tapaan saimme kävellä melkein koko ajan veden äärellä.

Muikkupuron laavu tuli vastaan yllättävän nopeasti. Tämä olikin hieno paikka. Iso-Valkeaisen ja Keski-Valkeaisen yhdistävä Muikkupuro oli hiekkapohjainen ja todella kirkasvetinen.

Vaan meidän retkemme oli vasta alussa emmekä houkutuksista huolimatta jääneet tähän istuskelemaan.

Nyt esteettömyys loppui ja pääsimme oikealle metsäpolulle. Seurailimme rantaviivaa maltillisesti kumpuilevassa maastossa.

Ala-Valkeisen autiotuvan jälkeen nousimme kapealle järveä halkovalle harjukaistaleelle. Täällä polku kulki hienossa metsässä ja vettä riitti harjanteen molemmin puolin.

Harjanteen jälkeen ylitimme taas yhden kristallinkirkkaan hiekkapohjaisen puron. 

Sitten saavutimme järvenrannassa haikean näköisen nuotiopiirin. Emme kuitenkaan istahtaneet vielä tauolle vaan jatkoimme matkaa hiekkarantojen tuntumassa. 

Kohtalaisen kokoisen porotallin seinät oli tilkitty turpeella ja sammaleella. Tallin sisällä porot saattoivat olla suojassa  hyttysiltä ja mäkäräisiltä.

Täältä olisi voinut kävellä myös Värikalliolle tai Lihapyörteelle. Me jatkoimme Kokalmuksen laavun suuntaan. Sinne oli vielä pari kilometriä.

Hyväkuntoisten pitkospuiden ympärillä kasvoi ennätysmäärä pikkuruisia herttaisia suokukkia.

Vielä yhden porotallin ohitettuamme tulimme Kokalmuksen laavulle. Täältä oli juuri poistumassa paikalla yöpynyt Lohjalaisten partiopoikien joukkio. He jättivät jälkeensä hyvin siistin taukopaikan.

Tämä oli hieno paikka pitää pitempi tauko. Paistoimme nuotiolla makkarat ja keitimme kaasulla jälkiruokajuomia. Ihan pikkaisen satelikin muttei se paljoa haitannut.

Olimme nyt retkemme ääripisteessä ja se oli hyvä syy huilata ja samalla kerätä voimia loppureissulle.

Kun lähdimme jatkamaan matkaa aurinkokin hieman paistoi mutta vastarannalla, jonne kohta kävelisimme, oli synkkiä ukkospilviä.

Suopursujen tuoksussa jatkoimme rantaa pitkin kohti Lipposen salmea. 

Kierroksen opasteet olivat just oikeissa paikoissa.

Ohitimme hienolla paikalla nököttävän Lipposensalmen laavun ja sen vieressä tyhjillään ammottavan porokatiskan. 

Välillä polku oli oikeinkin helppokulkuinen, välillä täytyi miettiä mistä mennä. Pääsääntöisesti Kokalmuksen kierroksen väylä oli priimakunnossa.

Jossain kohdin pilvistä ripsaisi hieman vettä mutta onneksi mitään ukkospilven kaatosadetta ei saatu.

Saimme kävellä kaunista polkua ilman salamointia.

Hienon rantapolun jälkeen tulimme Pitkä-Hoiluan nuotiopaikalle ja samalla koko järven päähän.

Edessä oli vain lyhyehkö taival takaisin Hossalaislampien parkkipaikalle.

Kokalmuksen 14-kilometrinen kierros oli eräänlainen hyvänmielen lenkki. Maisemat olivat kauniita, taukopaikat juuri oikeilla kohdilla eikä retkellä ollut turhan jyrkkiä mäkiä. 

Hyttysiä kyllä piisasi.