Kilpisjärven Salmivaara

 

Vuosi sitten retkeilimme Kilpisjärvellä ensimmäistä kertaa... ja nyt taas. 

Päivän autossa istumisen jälkeen oli hyvä vetreyttää kinttuja muutaman kilometrin mittaisella Salmivaaran lenkillä. Lisäpointtina oli Salmivaaran kehuttu näköala Saanan suuntaan.

Suunto-kellon piirtämä punainen viiva lähti majapaikastamme ja Salmivaaran huipun jälkeen retki päättyi Kilpis ravintolaan.

Päätieltä lähdimme kävelemään Salmivaarantietä kunnes tulimme parkkipaikalle ja kohtalaisen vanhalle opastaululle. Tästä seurasimme pururataa joka taisi pikemminkin olla latupohjaa. Kaarroksen jälkeen yhytimme vaaralle johtavan polun.

Kohteemme kohosi mukavasti tunturikoivikon ylle.

Seurailimme oranssipäisiä tolppia vaikka polku oli kyllä niin hyvin tallottu ettei opasteita juuri tarvittu.

Polku nousi jyrkästi ja kivikkoisesti. Auringonpaisteessa nousi yllättäen hiki pintaan.

Jo puolivälissä vaaraa maisema oli kohdillaan. Mutta me jatkoimme nousua ihan vaaran laelle asti.

Edessämme kohosi Kilpisjärven mahtava Saana ( 1029 mpy ). Kyllä tässä kelpasi istua ja ihastella.

Kilpisjärven pohjoisella rannalla Pikku-Malla paistatteli auringossa.

Taaempana Ruotsin ja Norjan kukkulat kohosivat hieman korkeammalle.

Etelän puolella välkkyi Ala-Kilpisjärvi ja matalampia huippuja.

Vaan retken ehdoton tähti oli tietenkin Saana. Näkyikö sen huipulla retkeilijöitä ?

Paluumatka oli nopeaa laskeutumista kivikkoisella polulla. Ruohokanukan marjoja oli maastossa runsaasti.

Täydellisen Kilpisjärvi-kokemuksen huipuksi saimme vielä treffata pari paikallista komeasarvista.

Tämä retki Salmivaaran huipulle oli pituudeltaan muutaman kilometrin. Maisemat olivat kaiken etukäteiskehumisen arvoisia ja kintutkin vetreytyivät seuraavan päivän koitoksiin.