Kiipulan poluilla

 

Lähdimme huhtikuun alussa vaihteeksi Janakkalan metsiin Turengin ja Kiipulan välille. Kiersimme kierroksemme myötäpäivään. Luvassa oli todella lämmin päivä.

Auton jätimme Hakamäen uuden ( oikeastaan rakenteilla olevan ) urheilukentän parkkipaikalle.

Hakamäen kentästä näytti tulevan oikein hieno.

 

Reittimme kulki kentän sivuitse etelää kohti. Saimme kävellä leveää väylää pitkin joka lienee valaistun ladun pohjaa. Muutamissa varjoisemmissa kohdin reitillä oli vielä kohtalainen jääpeite. Moiset pystyi onneksi ohittamaan metsän puolelta.

Risteyskohdissa oli opasteita. Lähdimme tästä kohti Kiipulaa.

Miltei tasaisella väylällä oli joutuisaa kävellä. Metsä oli heräilemässä talven jäljiltä. Päivän aikana lämpötila nousisi liki 20-asteeseen joten oikeastaan me kaikki heitimme lopulliset (?) hyvästit talvelle.

Isojen opasteiden lisäksi maastossa oli myös sympaattisia kävelemään kannustavia tolppia. Tosin jäi hieman epäselväksi mitä tuo " Km " tässä yhteydessä tarkoitti.

Osa opasteista oli tyystin hiihtäjille.

Välillä putkahdimme metsän siimeksestä hakkuuaukioille. Täällä aurinko paistoi miltei kuumasti. 

Pajunkissat olivat jo taipaleensa loppupuolella. Niitä ei pääsiäisen aikoihin enää olisi.

Muutaman ylämäen jälkeen olimme ikään kuin harjun laella.

Kiipulan ammattiopiston nurkilla tulimme sellaiseen polkujen sokkeloon että maastossa olleesta opaskartasta oli hyötyä. Päämäärämme oli tuo laavu kartan alalaidassa.

Ohitimme Kiipulan kuntoportaat ja päätimme sitten paluumatkalla kiivetä katsomaan mitä niiden huipulta löytyisi.

Ylämäki piteni ja jyrkkeni. Väylästä näki kuinka paljon kiven murikoita oli siivottu sen syrjään.

Lopulta putkahdimme metsästä keväisen taivaan alle. Jussin laavulla oli retkipäivää viettämässä lapsiparvi muutaman aikuisen kanssa. Onnellisia mukuloita.

Jussin laavu on roteva rakennelma isommallekin porukalle. Tätä voi kuulemma varata myös yksityistilaisuuksiin.

Laavulta avautui komea maisema hämäläiseen peltomaastoon. Huikeasta näkymästä puuttui vain etelästä palaava kurkiaura.

Istuimme laavulla hyvän tovin eväitä syöden. Harvoin pääsee katse lepäämään näin mukavissa maisemissa ja olosuhteissa.

Paluumatka alkoi mukavasti pitkällä alamäellä.

Sovitusti tutustuimme Kiipulan kuntoportaisiin. 

Ylhäällä odotti pettymys sillä sieltä ei löytynytkään mainittavaa maisemaa... no saimmepa hieman kuntoilla kävelymme lomassa.

Palasimme parkkipaikalle jonkin matkaa omia jälkiämme. Sitten siirryimme läntisemmälle reitille ja tulimme pellon laitaan. 

Täältä löytyi se keväinen kukkaloisto jota olin metsässä odottanut. Pellonpientareella kukkivat leskenlehdet ja sinivuokot. Tämä oli hieno löytö!

Pellon laidalta siirryimme metsäpolulle joka oikeasti oli maastopyöräilijöiden väylä. Oli kiva vaihteeksi kävellä myös polkua pitkin vaikkakin se oli enimmäkseen ylämäkeä.

Pidimme osavalla kohdalla pienen virkistävän tauon. Tästä löytyi juuri sopivasti pari kantoa istuimiksi.

Risteilimme alueella etsien reittiä parkkipaikan suuntaan. Välillä kuljimme leveällä väylällä, välillä kapoisemmalla polulla. Oppaanamme oli puhelimen karttapalvelu joka näytti myös polut.

Ja niin muutaman kinttuja koettelevan ylämäen jälkeen saavutimme taas Hakamäen urheilukentän. Nyt tulimme sen laidalle tyystin eri suunnasta.

Parkkipaikalla ei juurikaan ollut muita autoja. 

Kävelimme tämän aurinkoisen ja liki helteisen päivän aika noin 12 kilometriä. Saimme kulkea kauniissa metsämaastossa ja nauttia lounaamme ainutlaatuisessa paikassa ihaillen hämäläistä peltomaisemaa.

Ehkä palaamme tänne uudestaan.