Järvikierros Evolla

 

Liki helteinen toukokuun aamu vei meidät Hämeenlinnan Evolle Niemisjärvien maastoon. Ajatuksena oli kiertää neljä mukavasti peräkkäin olevaa järveä. Olimme toki kävelleet suunnilleen saman reitin ennenkin.

Auto jäi Niemisjärventien päähän parkkiin ja lähdimme aluksi kiertämään Alista Niemisjärveä myötäpäivään. Polku lähti parkkipaikan nurkalta ja kulki järven ympäri aivan veden tuntumassa.

Välillä jalan alla oli pehmeä metsäpolku, välillä pitkospuut. Olimme kotona arvuutelleet olisiko järvien vesi niin korkealla ettei poluilla voisi kulkea, mutta eipä täällä mitään vesiesteitä ollut.

Niemilaavu nököttää hienolla paikalla järvimaiseman äärellä. Tässä olisi ollut oivallinen paikka pienelle tauolle. Emme kuitenkaan olleet vielä levon tarpeessa vaan jatkoimme samantein matkaa.

Alinen- ja Ylinen Niemisjärvi ovat majavien suosiossa. Niinpä kun pitkosten poikki oli kaatunut puu täytyi tarkistaa sen kaatumissyy.

Talttahampaiden jäljet näyttivät aika tuoreilta.

Monina kesinä tuolla pienellä autiosaarella on ollut lokinpesä. Ehkä siinä oli nytkin vaikkei ihan siltä näyttänyt.

Pienen kannaksen jälkeen jatkoimme rantaa pitkin. Suuntasimme lätäkön toisella puolella olevalle sillalle.

Kohta ylitimme vanhan majavanpesän. Tuo näytti hylätyltä ja monet kulkijat olivat jo kävelleet sen yli. Aikamoisen kasan tavaraa olivat talttahampaat tuohon raijanneet.

Tuoreita hampaanjälkiä oli vain muutaman kymmenen metrin päässä.

Ylitimme sillan ja pidimme viereisellä nuotiopiirillä pienen suklaapatukan pituisen tauon. Aurinko paistoi jo miltei helteisesti.

Istuskelun jälkeen jatkoimme Ylisen Niemisjärven itäistä rantaa pohjoiseen. Kävelimme nyt hienoa esteetöntä reittiä.

Ilmeisesti majavia oli ottanut pannuun esteettömän reitin pyörätuolikaide. Ehkä se oli estänyt saumattoman puunkuljetuksen metsästä järvelle. Muutamalla rouhaisulla moinen este sai kyytiä.

Poikkesimme esteettömältä hetkeksi rantapolulle ja sitten palasimme leveälle väylälle.

Esteettömän reitin rakentamisessa oli nähty vaivaa. Pyörätuolilla, rollaattorilla tai vaikka lastenrattailla pääsee näin jännittäviin paikkoihin. Toivottavasti esteetöntä tarvitsevat retkeilijät löytävät tiensä tänne.

Metsäosuus ei ollut tylsän suora vaan sopivasti mutkitteleva.

Ja niin putkahdimme Vähä-Koukkujärven rannalle. Esteetön reitti kiertää koko lammen ja sinne tänne on rakennettu kalastusta varten levennyksiä.

Maastopalovaroituksen takia avotulen teko oli kielletty, paitsi hormillisissa keittokatoksissa. Ja juuri sellaiselle tulimme. Kiva että saimme makkaramme paistettua. Istuskelukin oli vaihteeksi ihan mukavaa.

Lammen pinnalla sammakot pitivät lystiä. Sieltä täältä kuului molskahdus ja kurnutuksen sijaan kvaak kvaak-metelöintiä.

Vähä-Koukkujärveä kutsutaan myös Lastenlammeksi ja siellä järjestetään silloin tällöin kalastustapahtumia perheen pienimmille. 

Me jatkoimme matkaamme kohti Kalliojärveä. Sivuutimme Lastenlammen parkkipaikan ja kohta tulimme Välitielle, joka vei meidät oikeaan polkujen risteykseen.

Lyhyen metsäpolun jälkeen tulimme Kalliojärvelle. Hetken arvoimme mitä kautta kiertäisimme sen ja lopulta läksimme oikealle kohti kallioita.

Saimme kävellä myös koemielessä tehtyjä kierrätysmuovisia pitkospuita jotka olivat ideana hyvä mutta jalan alla puu on voittamatonta.

Lyhyt mutta jyrkähkö nousu kalliolle toi meidät maisemien äärelle. Kuljimme kallion harjalla kotvasen tovin.

Lopulta laskeuduimme takaisin järven tuntumaan ja muovipitkoksille.

Aika pian tulimme Kalliojärven pohjoiseen päähän jossa on vuokramökki. Kun mökillä ei näkynyt ketään uskalsimme oikaista sen pihapiirin poikki ja jatkaa matkaamme edelleen vettä hipoen.

Kuljimme nyt Kalliojärven läntistä rantaa pitkin. Täällä oli muutamia kosteampia kohtia muttei mitään kävelykelvotonta.

Kalliojärven laavulla pidimme pidemmän tauon ja keitimme kaasulla juotavaa. Repuista löytyi muitakin herkkuja. Tämä oli hieno paikka istuskella ja ihmetellä äkkinäistä kesän tuloa.

Hyvän mittaisen tauon jälkeen jatkoimme matkaa takaisin Vähä-Koukkujärvelle. Polku kulki edelleen veden tuntumassa mikä oli kyllä hauskaa. Muutamassa kohdassa täytyi varoa märkää mutaa, mutta muutoin kulku oli vaivatonta.

Ja niin palasimme omia jälkiämme halki metsän tutulle esteettömälle reitille. Nyt kävelimme Lastenlammen läntistä puolta.

Ylitimme pitkän sillan jonka nurkilla sammakot uivat sammakkoa. Tiesimme että metsäharjanteen yli kulkee oikopolku Yliselle Niemisjärvelle.

Vaan täällä olikin moto pistänyt puita matalaksi ja polku oli kadonnut oksien ja havujen alle. Onneksi matka ei ollut pitkä ja selviydyimme kotakuinkin sinne minne piti.

Täällä Ylisen Niemisjärven läntisellä puolella oli pitkiä puupolkuosuuksia. Ja siellä täällä majavien hampaiden jälkiä.

Ohitimme vielä yhden majavanpesän. Eipä tuokaan taida enää olla käytössä... tai mistäs sitä tietää.

Lopulta saavutimme taas tutun sillan. Ylitimme sen vielä kerran ja suuntasimme kohti parkkipaikkaa. Päivän retki oli loppusuoralla.

Niemisjärvellä on myös kioski mutta emme valitettavasti osuneet paikalle sen aukioloaikana. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Tämä aurinkoinen retkemme oli pituudeltaan noin yhdeksän kilometriä. Saimme kulkea liki koko päivän veden äärellä ja bonuksena olivat majavien järjestämät nähtävyydet.

Tästä alkoivat kauan odotetun kesän kotimaan kävelyt.