Särkitunturin laella

Kun viime syksynä kiipesimme Muonion Särkitunturille, oli keli melkomoinen.

Kertomukseni siitä retkestä aloitin ihan samankaltaisilla kuvilla.

Säälittävää, mutta menköön.

Särkitunturin parkkipaikka on viehkon Särkijärven tuntumassa hieman hankalasti löydettävissä.






Ylös huipulle johdattaa "polku", jolta tuskin pystyy eksymään.

Ensimmäisenä yhytetään Särkivaaran laavu, vai kotako tuo on.

Se olisi oivallinen evästelypaikka, mutta me tähtäämme korkeammalle.








Laavun kohdalla on myös lampi, jonka kuvaaja on visusti jättänyt kuvaamatta.








Jatketaan reissua eteenpäin, ylöspäin.
Välissä on kyllä pari alamäkeäkin.

Nousu on helppoa ja kun katsahtaa taakseen, ei maisemassa ole valittamista.

Pallastunturi koristaa horisonttia.

Kiertelemme Särkitunturin lakea ennen ruokailuun ryhtymistä.


Kataja (?) kasvattaa marjojaan kivikon suojassa.

Nyt vihdoin näemme sen korean kansallismaiseman, joka syksyllä peittyi sumuun ja pilviin.

Laki nousee vain 492 metriin, ja siksi kasvillisuutta on melko paljon.





Herkkä kurjenkanerva ilahduttaa kauniilla värillään.

Sielikkö se vasta pieni onkin, mutta sitä kauniinpi.

Olin ihan täpinöissäni, kun hoksasin nämä tunturin kukat. Minulle ne ovat uusia tuttavuuksia.

Tunturin laella on useampi lampi.










Kurjenkanerva lienee tämäkin.

Suomuurain kukkii lumpareiden, kivikon ja kanervikon keskellä.

Tuolta nuotiopaikan takaa nousimme tunturin laelle.

Nyt olemme kiertäneet isoimman lammen ja alkaa tulla nälkä.

Särkitunturilla oli aikaisemmin kota, mutta se paloi.
Ehkä nuotiopaikka on sen jäänne?



Oikealla huussi hienolla näköalalla.

Paluumatkalla alaspäin pääsee nauttimaan komeista näkymistä.






Vielä viimeinen vilkaisu taaksepäin laen nuotiopaikalle.

Näin tyynellä kelillä se oli ihan passeli.

Aivan kuin polku johdattasi Pallakselle.

Välissä Särkijärvi.

Tunturien puut ovat kovia kokeneita, hurjan ilmaston runtelemia.

Yhdelläkään niistä ei ole suoraa runkoa tai ehjää oksastoa.

Silti ne elävät.

Sellaista on hyvä miettiä, kun arjen pikkuasiat kiristävät hermostoa.

Loppumatka autolle ei ole pelkkää alamäkeä, mutta kevyesti se kulkee.

Särkitunturi näytti meille parhaat puolensa. Kiitos.





Vielä tulossa pari juttua Äkäslompolon nurkilta....