Torronsuon reittiä on paranneltu pikkuhiljaa vuosi vuodelta. Jokunen vuosi sitten pitkospuilla kulkeminen oli epävarmaa siitä yksinkertaisesta syystä, että ne saattoivat yht äkkiä loppua keskellä vetistä suota ja upottavia mättäitä! Noo, ne korjattiin pari vuotta sitten, nyt Torron pitkokset ovat kuin paraskin baana halki suopursujen.
Nyt on taas astuttu aimoaskel kohti täydellistä patikointireittiä: Torronsuon opasteet on uusittu, ja mikä makeinta: niitä on lisätty reitin hämärimpiin kohtiin. Pitkoksilla opasteita ei tarvita kuin risteyskohdissa, mutta jos halajaa suolta louhokselle, tai vielä pidemmälle, eli Idänpään lintutornille ja laavulle, on aikaisemmin saanut tarpoa metsässä hyvään tuuriin luottaen.
Oikealla olevassa kuvassa ovat opasteet pitkospuiden päässä, siinä missä astutaan metsän siimekseen. Aikaisemmin tässäkohdin täytyi arpoa, mikä olisi oikea reitti louhokselle.
Louhokselta löytyy opaste, joka näyttää suunnan Torron, tarkoittaen tällä Torron kylää. Kun sitä lähtee seuraamaan, löytää myös Idänpään laavun ja lintutornin.
Laavun edellinen vierailija , tai varmaankin heitä oli ollut useampi, oli jättänyt meille hauskan yllärin: käpylehmäfarmin!
Osaisiko joku kertoa, mikä tuo laavun nuotiorengas on aikaisemmin ollut? Se on tuhtia valurautaa, noin puolimetriä korkea ja halkasija ehkä 60 senttiä. Nuotiona se toimii kohtalaisesti, kun kaivaa sen reunan alle kolot ilmavirtaa varten.
Kannatti taas käydä, Torronsuo ei petä koskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti