Madeira osa 1. Caldeirao Verde

Madeira on patikoitsijan paratiisi. Hienoa maisemaa piisaa ja polkua jos jonkinmoista. Funchal on saaren pääkaupunki ja juuri sinne, tai sen liepeellä keikkuvalle hotellialueelle, majoittuu suurin osa matkailijoista. Ja vaikka Funchal on varsin viehko, saaren varsinaiset aarteet löytyvät pääkaupungin ulkopuolelta. Saarella on toimiva bussiverkosto ja avuliaita taksikuskeja, joiden kanssa voi tehdä kokopäivän diilin. Mutta jos vain suinkin uskaltaa ajaa itse, kannattaa ehdottomasti vuokrata auto ja huristaa vuoristoon, rannikoille ja tunneleihin, tunneleihin, tunneleihin

.

Madeiran saarelta löytyy kilometritolkulla levadoja käveltäväksi. Levadahan on ihmisen tekemä vesireitti, jolla on ohjattu saaren sateisilta alueilta kallisarvoista vettä kuivemman alueen viljelyksille. Levadaa seuraa useimmiten huoltopolku, jonka avulla lavadat on voitu putsata roskista ja korjata sortumat. Levadapolut ovat yleensä helppoja käveltäviä, sillä niillä ei juurikaan ole korkeuseroja. Naisihmiselle levadojen hankalin puoli on pissapaikan löytäminen: toisella puolen on pudotus laaksoon, toisella puolen jyrkkä kalliorinne...

Parhaimmat levadat sukeltavat tarvittaessa tunneleihin ja niin on myös kävelijän tehtävä. Tunneleita varten on tarpeen pitää mukana taskulamppua. Ja rohkeaa mieltä.

Hieno levada, tai siis oikeastaan mielestäni hienoin levada, on Caldeirao Verde. Tämän levadan varrella on kaikkea sitä, mitä levadalta kaipaan: on huikeat korkeuserot, on siltoja ja vesiputouksia. Ja on kolme jännittävää tunnelia. Näissä tunneleissa pystyy kävelemään jos on mukana se taskulamppu. Ilman lamppua voi pudota veteen tai kompastua kiviin. Tai panikoitua pimiässä. Tunnelit ovat sen korkuisia, että niissä tällainen lyhyempikin ihminen mieluusti kulkee hieman kyyryssä.

Caldeirao Verden pituus yhteen suuntaan on noin 6,5 km, ja takaisin on palattava samaa reittiä. Levadan päätepiste on vesiputous vihreässä kattilakurussa. Siitä voi vielä halutessaan jatkaa Caldeirao Infernoon, joka ei ihan ole nimensä veroinen.
Olen kävellyt tämän levadan sekä maaliskuussa, että lokakuussa. Maaliskuussa vehreyttä oli runsaasti, lokakuussa aivan mielettömästi. Vallankin erilaiset saniaiset tuntuvat viihtyvän levadapolkujen seinämissä.

Kuten kuvasta voi päätellä: tällä levadalla on tosi mukava sonnustautua vedenpitävään takkiin. Kuivempanakin aikana rinteiltä pärskii vettä, sateisena kautena liruista tulee putouksia... ja levada kävelijöineen kulkee niiden alla.