Kun Aulangolle ajettaessa jättää autonsa tenniskenttiä vastapäätä olevalle levennykselle, voi puistoon kävellä hienosti kivimuurien keskellä. Tällä reitillä on harvoin kävelijöitä.
Joutsenlammen ympäri kulkee mukava polku. Kukapa ei olisi täällä nassikkana syöttänyt joutsenia ja sorsia. Ja lokkeja.
Aulanko on täynnä luonnon ihmeitä: jo pelkästään puussa istuva kalalokki olisi ollut riittävä, vaan vielä hienompaa on lokin pesä puussa!
Se on tuossa vasemmalla tolpannokassa. Vielä sen näkee, kun ei ole lehtiä puussa.
Täydellistä värien harmoniaa. Tämä pariskunta polski oitis paikalle, kun näki immeisiä lammen rannalla.
Toisaalla puistossa: pitkospuut vievät salaperäiseen tuijametsään.
Tuijametsässä on puro, kanto ja satumainen tunnelma.
Mutta ei tällä kertaa yhtään Tuijaa. Jollei sitten puskissa piilossa......
Tämä tönö oli monta vuotta remontin alla, mutta kyllä kannatti!
Aivan upea interiööri, valööri ja kulööri.
Autolla puistotietä huristellessa ei aina ehdi nähdä kaikkia hienouksia, kuten tätä ajatuksella suunniteltua näkymää.
Silloin ihmisten on vaan parasta seurata mukana.
Aulangolla voi kokea myös merenranta-fiilistä.
Koska torni sijaitsee mäellä, oli se Yoldian meren aikoihin kuivilla.
Ulkopöytään on helppo istahtaa piskin kanssa, kun ei vielä ole hyttysiäkään.
Kannattaa katsastaa myös kahvilan söpöt sisätilat.
Aulangon eläinmaailma on runsas. Hevosetkin ovat jo heränneet talviuniltaan.
Ja ratsastajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti