Caminoiden varrella maisemat vaihtuvat, eikä koskaan arvaa, mitä seuraavan mutkan takana on.Kävellessä vauhti on ihmisen mielelle sopiva niin, että ympäristöstä ehtii nähdä enemmän. Mukana ovat sekä äänet, että tuoksut.
Asturias koettelee Camino del Norten kulkijaa kävelyttämällä siksakkia vuoroin rannan pusikoissa ja vuoroin autotien laidassa. Ja sitten taas autotien laidassa. Edelleen reitti on vain kohtalaisesti merkitty.
Luonto ympärillä on kyllä huikeeta!
Luarcassa on mukavia ravintoloita ja baareja kävelijän tarpeisiin.
Itse olin siellä pääsiäisen aikaan ja kaupungin kirkolta lähteneet kulkueet olivat todella upeita.
Ja on siellä hienoja hotellejakin! Kuten tämä Curugu (huom! se on korkean mäen laella!).
Sängyllä oleva lippalakki katosi mystisesti pian kuvan ottamisen jälkeen, mainittakoon.
Sää Atlantin rannalla vaihtuu nopsaan. Sateita tulee ja menee. Sen seurauksena kaikki on hyvin vihreää, ja toisinaan hyvin mutaista.
Caminolla Gore-Tex kengät ovat paikallaan... tai siis eteenpäinhän ne menevät...
Kun aurinko paistaa, niin se todella paistaa.
Biskajan lahti on nätin sininen.
Ja yllättävän tyyni.
Tapia on vilkas pikkukaupunki ja osava lounastuspaikka. Ja löytyy sieltä toki majoitustakin.
Tämä hervottoman pitkä silta, Puente de los Santos, vie Asturiaksesta Galiciaan. Sitä kävellessä kannattaa pitää pipasta kiinni, ettei puhuri vie. Silta on yli 600 metriä pitkä ja vie yli Rio Eon.
Sillan toisessa päässä on Ribadeo. Se on kaupunki, josta löytyy kaikkea vaeltajan haluamaa: hyvää ruokaa, juomaa ja petipaikkoja.
Ja myös aitoa Galicialaista elämää.
Seuraavassa osassa sanomme merelle adios ja Camino del Norte johdattaa kulkijan Kantabrian vuoristoon.
Tästä edelliselle Camino del Norte-sivulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti