Kaikki Caminot vievät Galiciaan, niin myös tämä Camino del Norte.
Jätimme adiokset Asturiakselle ja merelle, ja kapusimme Kantabrian vuoristoon.
Yöpymisen kannalta sopivan välimatkan välein reitillä ovat Lourenza, Condan, Vilalba ja Baamonde.
Rannikolta sisämaahan lähdettäessä edessä on pitkiä tuimia ylämäkiä metsäisellä ja harvaan asutulla seudulla. Eväitä ja juotavaa kannattaa varata reppuun, sillä baareja ei tällä osuudella juurikaan ole.
Joskus maatiloille ja laitumille vievät tiet voivat
harhauttaa kulkijaa, mutta onneksi opasteita on kriittisissä paikoissa.
Näillä vuorilla sumu on miltei jokapäiväistä.
Galiciassa tuttu simpukka-opaste kääntyy toisinpäin: kun aikaisemmin kuljettiin simpukan kannan suuntaan, näyttää nyt simpukan suu oikean suunnan. Aluksi se on todella hämäävää, muutaman kerran luuli olevansa väärällä reitillä, mutta sitten silmä tottui simpukan uuteen asentoon.
Tämä simpukan kääntyminen Galiciassa pätee kaikilla kävelemilläni Caminoilla.
Kun päästään kauemmaksi merestä, muuttuu taival aavistuksen helpommaksi. Jyrkimmät nousut ovat takana. Tämä maisema on Lourenzan jälkeen.
Jos tästä hulppeasta näkymästä haluaa yhden vian löytää, on se tuo asfalttitie, joka syö vaeltajan jalkoja.
Laaksoissa elämä on mallillaan ja pusikot täynnä onnellisia lehmiä...toisinaan myös hevosia tai lampaita.
Ja kerran sikoja.
Levähdyspaikka keskellä keväistä metsää on luksusta, jota ei kannata ohittaa. Yleensä eväät saa syödä kiviaidalla keikkuen. Tämä on reitillä Condantin jälkeen.
Metsäiset polut ovat parhaita käveltäviä. Galician puolella on toki paljon asfalttia, mutta onneksi myös näitä pehmeämpiä asteltavia.
[Vuonna 2011 Lourenzan albergue oli huonossa kunnossa (onneksi läheltä löytyi kohtuullinen pensionaatti), Condanista ei saanut päivällistä ennen klo 21 (tuli syötyä bocadillo con tortilla illalliseksi lähibaarissa) ja Vilalban hienoksi kehutusta alberguesta löytyi huumeruiskuja (itse kaupungissa oli useita hotelleja, no problem).
Baamonden albergue oli mukavasti kaupan ja ravintolan vieressä. Lisäksi siellä oli erittäin ystävällinen isäntä (siitä lisää seuraavassa osassa).]
Orreo on eräänlainen gacialainen vilja-aitta, jossa säilötään maissia, mutta myös muita maatilan tuotoksia.
Huomaa musta vahtikissa tolpan juuressa.
Seuraavassa osassa taivalletaan vielä muutama päivä Camino del Nortella, kunnes se yhyttää Camino Francesin.
Tästä edelliselle Camino del Norte sivulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti