Kotona Hämeenlinnassa sain uuden Canonin. Testasin uutukaista Apparan pururadalla kiertäessäni jälleen kerran Ahveniston järven.
Ja mitä polun varrelta löytyikään! Juhannuskukkia meille kaikille!
Aivan aluksi haluan ojentaa hehkuvat metsäkurjenpolvet.
Kielo. Hempeä, tuoksuva, myrkyllinen.
Nimetön, mutta ilmeisesti kuuluu hernekasveihin.
Koiranputki. Pienten valkoisten kukkien ryöpsähdys.
Lemmikki. Vai sittenkin nurmitädyke?
Mansikka. Tai siis tarkemmin ahomansikka.
Aina yhtä ihana metsäorvokki.
Ja vielä ihanampi metsätähti.
Nurmitädyke, vai sittenkin lemmikki?
Mesimarja. Tämä oli vaikea tunnistaa, mutta eiköhän se mesimarja ole.
En löytänyt tälle nimeä...
Olisiko se ehkä mustakonnamarja?
Myös tämä viehko primadonna on toistaiseksi vailla oikeaa nimeä.
Puolukka. Sen kukat ovat kuin pikkuruisia kieloja.
Lupiini on monen kauhistus, mutta kaunishan se on!
Valkoapila. Tuttu ja turvallinen.
Puna-apila. Yhtä tuttu.
Tämä keltainen on todella pieni. Ja vailla nimeä...
Mahtaisiko olla keltamaite?
Lopuksi mahtava ruusu.
Hyvää Juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti