Aluksi se herätti jonkinsortin hilpeyttä. Ompas siinä lausahdus! Mahtoi kuulijoilla leuka loksahtaa polviin!
Mutta sitten ei enää naurattanutkaan. Kyseessä on sentään ison puolueen puheenjohtaja, maamme tulevaisuudesta päättämässä oleva henkilö. Ihminen, jolla on valtaa. Ja kuten muistamme: valta tuo mukanaan vastuun.
Eli siis tarkemmin ajatellen: tulevaisuus on hänelle samantekevää, koska hän itse ei ole sitä kokemassa. Mistä seuraa paradoksi: miksi hän haluaa olla päättävässä asemassa, jos hänellä ei ole halua miettiä tulevaisuutta? Se se vasta hölmöä on!
Väistämättä alkaa miettiä, kuinka monelta suomalaiselta poliitikolta voi odottaa samanlaista näköalattomuutta. Kuinka moni kansan luottamusta nauttiva pitää hölmönä maan ja maapallon tilan miettimistä sadan vuoden tähtäimellä?
Minä haluan tietää, minkä tason hoksottimilla päätetään maamme luonnon tulevaisuudesta! Veikkaan villisti, että moni muukin haluaa.
Huolimatta siitä, ettemme enää sadan vuoden kuluttua ole elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti