Hakoisten Linnavuori

Hakoisten Linnavuori Janakkalassa on mielenkiintoinen möhkäle keskellä hämäläistä peltomaisemaa.

Linnavuori sijaitsee Hakoisten Kartanon vieressä.
Näille johtava tie on pääosin yhteinen, vain aivan lopussa se muuttuu kartanon yksityistieksi.

Kartano löytyy tien nro 130 varrelta.

Linnavuorelle nousu on pitkospuita rakastavalle koiralle piece of cake, eli iisi nakki.

Keväinen maasto on vielä kovin paljas.

Hakoisten Linnavuori kohoaa maastosta komeasti. Se on läheistä Kernaalanjärveä 63 metriä korkeampi.

Ammoin se on varmaankin noussut hulppeena saarena ympäröivästä vesistöstä.

Nousu huipulle kulkee jyrkähkön kallion reunaa. Ystävällisesti tähän on rakennettu kaide.

Ei silti kannata nojata koko painolla, sillä paikoin kaiteen kiinnitykset ovat pettäneet.












Vuorella tehtiin kaivauksia 1900-luvun alussa, jolloin löydettiin ilmeisesti 1200-luvulta olevia kivirakennelmia.
Kaivausten jälkeen löydökset haudattiin uudelleen myöhempiä tutkimuksia varten.

Uusia kaivauksia ei suuressa mittakaavassa ole kuitenkaan tehty.

Linnavuoren harmina ovatkin olleet harrastelija-arkeologit vikkeline lapioineen.
Kukaan ei tiedä, mitä aarteita he ovat vieneet mennessään.

Tässä hieno näkymä Janakkalan Pyhän Laurin kirkolle.
Myös se on tärkeä osa alueen historiaa.

Teoria siitä, että linnavuorilla olisi poltettu viestitulia vihollisten saapuessa on jo todettu huuhaaksi.
Sitä tapahtuu elokuvissa, mutta ei hämäläisessä muinaisajassa.

Moottoritie 3 ja tie 130 erottuvat hyvin maisemasta.

Mutta ihan helposti tuohon voi myös kuvitella karhuja, susia ja oravia pursuavan korven.

Nykyään tämä maisema on myös lintubongareiden suosiossa.

Ehkäpä Hakoisten Linnavuori oli aikoinaan pakopaikka vihulaisen tullessa ryöstöretkille. Väki nousi helposti puolustettavalle kukkulalle turvaan.

Tämä on yksi teoria muiden kaltaistensa joukossa.

Eväiden syöntiä varten on osavasti kaatunut kelohonka.
Se lisää mukavasti muinaista tunnelmaa.

Vasemmalla pilkottaa Kernaalan järvi.

Hakoisten Linnavuori kutkuttaa mielikuvitusta yllättävästi.

Tämä paikka on tärkeä osa hämäläisten historiaa, selviytymistä ja pikkasen myös mytologiaa.


Tänne täytyy päästä uudestaan kun puissa on lehti ja suloinen suvi on täällä.