Aulankoa toiselta kantilta

Vuorossa on hieman erilainen kierros Aulangolla, joka on se toinen Hämeenlinnan helmistä.

Aloitetaan retki rautatiesillan juurelta.

Sillalta pääsee jo kurkkaamaan Aulangon hotellia.

Tuo kovasti ikkunainen rakennus vasemmalla on kylpylä.

Kun on päästy sillan yli, mennään vaihteeksi sen ali.

















Tässä orientoitumista helpottava opaste.

Kaunis rantabulevaardi hopeapajujen reunustamana vie kohti hotellia.

Vanajavesi on vielä sieltä täältä jäässä.

Rannan hempeä huvimaja odottelee kesäisempiä tuulia.

Taaempana aurinko kimpoilee kylpylän ikkunoista.

Aulangon hotellin katveessa on salaperäinen kivitemppeli.

Moderni roskis sen vieressä kyllä rikkoo tunnelmaa...

Temppelissä on ammoin ollut viehko suihkulähde.

Nuo vaalea möykyt ovat alunperin olleet isoja, tosi isoja, simpukoita.

Joku on joskus nähnyt paljon vaivaa tämän leijonan eteen.

Harmi, ettei se enää saa sylkeä vettä.
Ehkä sillä siksi on ilmeessään lievää potutusta.

Rautatiesillan ja Aulangon välille on uskaltauduttu kanootilla!

Taitaa olla tuplavillahousut jalassa.

Idänsinililja kainosti nostaa päätään rinteessä.

Kaverit vieressä ovat vielä kainompia. Mamikset!

Jatketaan dilppausta rantaa eteenpäin.

Tässäkohdin vastaranta on aikas lähellä.

Rantatien oikealla puolen ovat Aulangon hevostallit.

Porukka ulkoilee jumppereissa.

Joskus ne myös jaloittelevat tällä kävelytiellä, vaan nyt taitaa olla lounasaika.

Hevosaitauksia sivuten jatketaan eteenpäin.

Pian edessä siintääkin Aulangon kuuluisa golfkenttä.

Kentän ja järven välissä kasvaa sopuisa puurivistö.

Kaippa se estää golfpalloja lentämästä jorpakkoon.

Rantaa myöten edetessä oikealla pilkahtaa valkea huvimaja.

Se on omalla kukkulallaan keskellä golfkenttää, joten siellä on pelikaudella hankala piipahtaa.

Just nyt ei ilmassa sinkoile palloja...

... joten on turvallista kivuta katsastamaan rakennusta.

Siellähän on golffareiden lyöntipaikka!

Ja sieltä aukeaa kiva näköala kentälle.








Lajiin vihkiytyneet varmaan ymmärtävät tämän koodauksen.














Aulangon puistometsässä on paljon vanhoja arvokkaita puita.


Niitä on riittänyt hienosti myös tänne golfin ja ratsastuksen maisemiin.








Tekosaarilla on kaksi rakennusta, joista toinen on varauskota, toinen kaikille avoin tulentekopaikka.

Tekosaarten jälkeen käännetään nokka kohti Hämeenlinnaa, eli lähdetään paluumatkalle.

Tässä kohdin Vanajavesi on kapeimmillaan. Tuosta on kiva kesäisin mennä vesibussilla.

Kevätaurinko lämmittää talvesta elpyviä puita, vaan jäinen järvi vieressä vielä hohkaa kylmää.

Niemi on kierretty ja edessä on taas golfkenttä, vaan nyt järvi onkin oikealla puolen.

Ihan kuvan oikeassa laidassa pilkottaa hotelli.

Tuotapikaa maisemassa pilkahtaa myös rautatiesilta.

Rannan puut ovat jo kokeneet keväisen oksien karsimisen.

Sillan alla näkee hyvin, mikä siitä on vanhaa, mikä uudempaa.

Mennään sillan ali, sitten sen yli ja retki on retkeilty.

Lopuksi katsaus rautatiesillan kaiteissa keikkuviin lukkoihin.

Ja mehän tiedämme, missä kaikki avaimet ovat.