Nakit Aulangolla

Koska keli on niin korea, on kiva taas hilppaista Aulangon järven ympäri.

Lähdetään retkeilymajalta vasemmalle, ohitetaan golfkenttä Eversti ja kohdataan keväisellä pellolla tämä näky!

Aulangon rapistumassa olevan lomakylän jälkeen metsä kahmaisee kulkijan poluilleen.

Uskomatonta, että vieläkin löytyy paksussa jäässä olevia lumpareita.

Ja samaan aikaan metsä kaikuu tirppalintujen jorinoista.

Sammaleet ja sen sellaiset ötökät ovat nekin heränneet ja valmiita kohtaamaan kesän.

Polku vie ylöspäin, jotta päästään Kärmeskalliolle.
















Talven jälkeen jokainen auringon säde on kullan arvoinen!

Kärmeskalliolta on upea näköala yli järven Aulangon näkötornille.

Torni aukeaa taas vappuna!

Reitin nuotiopaikka on ihan järven rannassa, mutta puuliiteri on ylhäällä rinteessä.

Tämä tiedoksi heille, jotka tulevat paikalle pitkoksia pitkin.

Tulentekopaikka on ison kiven juuressa.

Siinä istuessa aurinko lämmittää selkää ja nuotio vatsapuolta.

Nuotio ei ole vielä edes kunnolla syttynyt, kun nälkäiset kulkijat jo toiveikkaasti askartelevat nakkien parissa.

Kun on eines ahmaistu, kaakaot ja kahvit juotu, on aika jatkaa matkaa rannan pitkoksia pitkin.

Vaikka koivunlehti ei vielä viherrä, on ilmassa suuria odotuksia.

Kuolo kohtasi loikkijan.

Tämä kevät oli sittenkin se viimeinen...

Ei suomen ensimmäinen, ei maailman kaunein, mutta silti juuri se oikea, ainutkertainen.

Metsän jälkeen mutainen polku johdattaa pellon laitaa.

Kunnes silta ja pitkospuut pelastavat.

Aulangonjärven varjoisemmalla laidalla kosteikot ovat vielä jäässä.

Siitä huolimatta nyt ollaan kesän kynnyksellä, ja se on hiton hienoa!