Paasonjoen rantamilla Simojärvi-Soppanassa

Tällä retkellä tutkaillaan Simojärvi-Soppanan maastoa Ranualla.

Seudulla on monia reittivaihtoehtoja niin vesillä, kuin kuivalla maallakin.

Nyt hilppastaan Matalakankaan parkkipaikalta Paasonjoen vartta Kostinkodalle.

Ja takaisin.

P-paikalta lähdetään laveasti metsäautotietä.

Ilmiselvästi matalaa kangasta.

Kohta saadaan ensimmäinen tuntuma Paasonjokeen.

Tässäkohdin se on kovin leppoisa.

Havupuissa on reippaat kerkät.

Ihmisen on joskus vaikea arvioida, onko puu elossa vai ei.

Tämä näyttää aluksi henkensä heittäneeltä, mutta oikeasti se elää ja kasvattaa komeaa naavaakin.











Reittiä pitkin pääsee myös Korouomaan, mutta se olisikin sitten pidempi tepastelu.

Meille piisaa tuo Paha-Paasonjärvi.

Alkumatkasta polku kulkee Paasonjoen vartta.

Ajoittain joki yltyy koskentapaiseksi.

Paasonjoki virtaa Paasonjärvestä Yli-Soppananjärveen.

Ja sitten onkin poseerattava kauniissa maisemissa.

Aamupäivän ilma on aikas vilpoisaa, mikä ei tunnu hyttysiä vaivaavan.

Jos nyt olisi virveli mukana...

... tai edes mato-onki.

Tämä ei todellakaan ole mitään talousmetsää.

Pikemminkin tonttumetsää.

Reitti kulkee vielä hetken joen vartta...

... kunnes erkaantuu siitä kuivemmalle maalle.

Tämä retki kuljetaan suurin piirtein tasaisessa maastossa. Kohdalle osuvat mäet ovat hyvin maltillisia, tuskin huomattavia.

Pitkosten uusimiseen varatut pölkyt odottavat ja odottavat toimeen pääsemistä.

Ovat odottaneet jo kotvasen tovin.

Ja odottavat vielä piiitkään.

Joltakulta on tipahtanu aivot kanervikkoon!

Okei, huono vitsi mutta hieno korvasieni.

Reitti kulkee Paasonsuon laitamilla.

Lähialueelta löytyy myös Paasonkangas, Paasonjärvi, Paasonvaara...

Tämä ei ole Paasonjoki, vaan sen sivu-uoma Paha-Paasonjoki.

Se lähtee luonnollisesti Paha-Paasonjärvestä.

Pian sillan jälkeen yhytetään Kostinkota.

Se näyttää pienoislinnakkeelta ilman ainuttakaan ikkunaa.

Kostinkodan ainoa valolähde on katossa oleva reikä, joka toimii samalla savupiippuna.

Aloimme jo valmistella lounasta...

... kun huomasimme linnunpesän penkkien yläpuolella olevalla orrella.

Ei muuta, kun äkkiä kamat kasaan ja pihalle!

Joku tirppalintu on suurella vaivalla roudannut pesätarpeita kattoreiästä ja kasannut todella suojaisen pesän.

Toisenlainen pesä odotti kulkijaa huussissa.

Nämä molemmat rakennelmat kertoivat, että tämä reitti on harvoin kuljettu.
Itikat ja isommatkin ovat ottaneet ihmisten rakennelmat omaan käyttönsä.

Hyvä niin.

Ehkä karhu nukkuu talvensa Kostinkodassa...