Kaunislampi - Kuittilampi, Syötteen kainalossa

Syötteen kansallispuisto on laaja ja monimuotoinen.

Pääsääntöisesti se on talvikohde, mutta toki siellä voi patikoida myös lumettomaan aikaan.

Nyt nirhastaan Syötteen Pudasjärven puoleista kulmaa.

Kaunislammelle johtavan polun parkkipaikka on Ruuhensuontien varrella.

P-paikalla on infotaulu...

... ja opasteet oikeaan suuntaan.

Näyttäisi siltä, että pitkospuita rakastava koira olisi jo retkensä tehnyt.

Nooo, sillä vaan meni taas hermo hitaiden ihmisten kanssa.

Polku on hyvin tallattu ja helppo seurata.

Suopursun kukinto on yksi kauneimmista.

Eikä tuoksussakaan ole valittamista.

Puolukan kukka taas lupailee satoisaa syksyä.













Reitti kulkee synkän avohakkuu-alueen halki.

Onneksi puuston kaatajat ovat jättäneet polun kuljettavaksi.

Tällainen maasto vetää mielen matalaksi, vaikka horisontissa siintääkin upea vaara.

Muutaman mutkan, kannon, mäen ja mättään jälkeen Kaunislammen opaste lupaa hyvää: aarnialue!







Ja mehän olemme siivoja kulkijoita!

Eikö vain näytäkin paremmalta!

Metsän keskeltä paljastuu hieno kivikko.

Tämä lienee muinaista merenrantaa.

Sitten noustaan Kaunislammen harjanteelle.

Reitti on merkitty tuollaisilla keltaisilla maalisutaisuilla puiden kyljissä...

Kaunislampi on rotkojärvi, jonka rannat ovat paikoin upeita kallioita.

Järven ympäri kulkee polku, joka tällä kertaa jää patikoimatta.

Lammen eteläinen ranta on tavanomaisempi.

Mutta sellaisenaan kaunis.

Kaunislammen päivätupa ei oikeasti ole ihan näin vinossa... mutta melkein.

Tupa istuu hienosti maisemaan. Kaunislampi siintää taustalla.

Pienen tauon jälkeen jatkamme tuvan ohi kohti Kuittilampea.

Polku jatkuu pusikkoon hieman vähemmän tallattuna.

Helppo sitä on silti seurata.

Maasto on mukavan monimuotoista.

Välillä kahlataan kanervikossa, välillä päästään pitkoksille.

Muutamalla anarkisti-tikalla on jotain pitkospuita vastaan.

Vielä pari nokkaisua ja meikäläisten rakennelmat katoavat häiritsemästä luonnon rauhaa.


Siitäs saatte senkin ihmiset!

Kosteikkopuro lirisee kivien ja sammalten lomassa.

Tällaisten ilopilkkujen takia metsissä on mukava kulkea.

Koskaan ei tiedä, mitä seuraava mätäs tuo tullessaan.

Osa taipaleesta kulkee viivasuoraa metsäautotietä pitkin.

No, siinä voi vaihteeksi kävellä rinnakkain.

Ja niin saavutaan Syötteen kansallispuistoon.

Kyltti ei ole ihan upiuusi, mutta kyllä siitä selvän saa.

Tässä paikallista kerrostaloasutusta.

Pikku purojen lisäksi ylitetään isompikin virta.

Rentukka kukkii joen varrella.

Reitti jatkuu mielenkiintoisen, rehevän metsän halki.

Kunnes sitten alkaa yllättävän jyrkkä nousu Varpu-Jukuanvaaralle.

Aika lyhyellä matkalla ylitetään useampi korkeuskäyrä.

Vaaran huipun tuntumassa hengähdetään hetki, ja sitten jatketaan kohti Kuittilampea.

Matkalla ylitetään suo, jonka pitkosten kimpussa lienevät olleet ne anarkisti-tikat.

Kuittilammen laavu on vauhdikkaan näköinen reippaan kattonsa ansiosta.

Se ei ole ihan lammen rannalla, vaan lätäkölle on useampi kymmenen metriä.

Nyt on lounaan aika.

Laavun kattorakenne on mielenkiintoinen näyte entisaikojen ongelmanratkaisusta.

Katon sisällä piilossa on modernit vanerilevyt, mutta muutoin se on kasattu tyylillä.

Katossa on myös kaunis sienikasvusto.

Kun on syöty ja levätty, lähdetään samaa polkua takaisinpäin.

Vanha kanto pukkaa kaikenlaista elämää.

Varpu-Jukuanvaaralta on kaunis näköala Kaunislammen suuntaan.

Ilmankos se nousu tullessa oli niin railakas!


Tästä tuli monipuolinen noin 15 kilsan kävely Syötteen kainaloon.