Aina ei voi paistaa aurinko, ei edes jokapäivä.
Pilvisenäkin päivänä luminen metsä on kulkemisen arvoinen.
Koska olen allerginen suksille, monoille ja porkille, hipsin metsään ihan vain kävellen.
Sille piisaisi hyvin muutama plussa-aste.
Yksi talvi on sen aikajanalla ohivilahtava suhahdus.
Paitsi muutamasta pikkasen otollisemmasta kohdasta.
Tässä katsahdus idän suuntaan.
Vaikka valoa on pilvisyyden takia aikas vähän, kuuluu puiden oksistoista jo tirppalintujen rapistelua ja äänenavauksia.
Ihan pian ne joikhaavat kevättä.
Harjun laelle ei ole sommiteltu hiihtolatua.
Eipä sellaista tänne voisi oikeastaan laittaakaan, sillä useassa kohdassa on kovin kivistä ja paikoin polku viettää voimakkaasti jompaan kumpaan suuntaan.
Kävelijälle moinen sopii oikein hyvin.
Metsän väri on harmaa, hennon sininen ja lumivalkoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti