Chilit ikkunalaudalla

Kasvatin viime kevään ja kesän aikana chilejä. Työnsin pikkuruiset siemenet multaan helmikuun 2017 alkupuolella.
Aikaisempina vuosina olin panostanut Pimientos de Padroneihin.

Kasvattamani Padronit olivat kuitenkin niin tiukan makuisia ja tulisia, että perhe söi niitä vain mielikseni.
Hiki otsalla.

Niinpä viime kesänä kasvatin vain miedoksi mainostettuja Lombardo-chilejä. Niiden satoisuutta kehuttiin myös, mikä kuulosti hyvältä.

Koska jälkikasvumme on muuttanut jo omaan huusholliinsa, on hänen huoneensa ollut jo vuosia vapaata riistaa.

Huone on toiminut kuntosalina ja ompelusoppina, ja aina tarpeentullen myös kasvihuoneena. Sen ikkunat kun ovat oivalliseen ilmansuuntaan.

Aurinkoisella ikkunalla chilit kasvoivat reippaasti ja nopsasti.

Pian ne olivat täynnä herkkiä kukkasia.

Ravistelin kasveja päivittäin leikkien vilkasta pölyttäjää.
Oliko siitä hyötyä?

Ehkä olikin, sillä sievät kukat alkoivat työntää sisuksistaan vihreää chiliä.

Samaan aikaan ilmestyi uusia ja uusia nuppuja.

Kyllä on oikeasti satoisa tämä Lombardo-lajike.

Olin taimien kasvun alussa yrittänyt latvoa niitä, jota kasvustosta tulisi tuuhea ja monioksainen.

Tuo latvominen on periaatteessa ihan simppeli homma, mutta jostain syystä en ole siinä ikuna oikein onnistunut.

Taimista kasvoi aika korkeita, eikä yhtään niin tuuheita kuin olin toivonut.

No, satoa siis tuli.

Entä maku?
Nämä chilit olivat niin mietoja, että niitä saattoi pilpustaa sellaisenaan salaatin joukkoon.

Oivallisia ne olivat myös paistettuna piffin seuraksi.
Tai muiden grillattujen kasvisten jatkona.

Keräsin naposteltavaa pitkin kesää.

Osan chileistä annoin kypsyä punaisiksi asti, mutta väri ei juurikaan muuttanut makua.

Kun kasvattamani Padronit olivat tiukkaakin tiukempia, olivat nämä Lombardot sitäkin miedompia.
Ne olivat herkullisia, mutta pikemminkin paprikoita, kuin chilejä.


Saas nähdä, mikä lajike päätyy tämän kevään kokeiluun.