Alkukesän retki Kuhmoisten Isojärvelle

Kuhmoisten Isojärvellä on kesä jo kukkeimmillaan.

Jätimme auton Herettyyn parkkiin ja kaivoimme repusta hyttyskarkotteen.



Pienet inisijät olivat kovin innoissaan seurastamme, kunnes hoksasivat vastarintamme.

Heretyn P-paikan kahvila ei valitettavasti ollut avoinna.
Pitkän automatkan jälkeen olisi ollut mukava heittää naamariin pulla ihan energiantankkausmielessä.

Isojärven opasteet ovat ok. Ilmeisesti niitä kuitenkin ollaan uusimassa, sillä kylttien vieressä oli tykötarpeita uusien suuntimien rakentamiseen.

Tallustimme aluksi Kannuslahteen kahvinkeittoon.







Alkumatka kuljettiin leveää baanaa.

Kannuslahden tulistelupaikalla on tilaa isommallekin porukalle.

Nyt saimme kaikessa rauhassa keittää kahvit ja kaakaot.

Ja siltaa pitkin retki jatkui...












... sillan kupeessa on kivi, jota kolikot koristavat jo nyt retkeilykauden alussa.

Kesä tuli vauhdilla ja mustikat ovat täynnä kukkia.

Vesi oli moninpaikoin varsin korkealla.









Soistuvan lammen rannalla kukki kaikenlaista valkoista, kuten suomuurain, suopursu ja yllättäen myös raate, tuo suokukista kaunein. 

Soisen maaston jälkeen lähdettiin nousemaan kohti majavien mennävuosina valtaamaa Lepolampea.

Nyt majavien vesittämä alue näytti haudan hiljaiselta.
Yhtään tuoretta majavan hampaan jälkeä ei löytynyt ja veden pinnan katteesta näki, ettei tuossa ole mikään uinut aikapäiviin.

Majavien pesä oli kokonaan kuivilla, eikä senkään lähellä näkynyt tuoreita jälkiä.

Pakko uskoa, että täällä asustellut porukka on kasannut kamppeensa ja muuttanut muualle.

Lepolammelta on aika lyhyt matka Vahterjärven laavulle.

Tuo suosittu levähdyspaikka on ihan parhaalla paikalla ja se odotteli meitä kaikessa rauhassa.

Isojärven puuhuolto pelaa.

Tästä riittää nuotiopuita pitkälle syksyyn.


Me tosin emme voineet metsäpalovaroituksen takia tulia sytytellä.
Onneksi repusta löytyi kaasukeitin, jotta saatiin pöperöä pöytään.




Tässä oli hyvä pitää pitempi tauko ja antaa varpaille aurinkoa.

Aikamme levättyämme jatkoimme Latokuusikon suuntaan.

Metsä oli täynnä mahtavia siirtolohkareita.













Tämän ison asettelin parempaan asentoon ja tuin vankasti paikalleen.

Lähestyessämme Hevosjärveä lojui rannalla puusälää, joissa selvästi oli terävien talttahampaiden jälkiä.





Mahtaisimmeko ihan sattumalta löytää majavien uuden asumuksen?

Ja kappas! Siellähän siintää majavan pesä!

Epäselväksi tosin jäi, oliko se asuttu.



Veden pinta oli aika korkealla, mutta johtuiko se majavista vai jostain muusta?

Kuorejärvellä on ihania järveen laskevia kallioita.



Tuohon sopisi niin hyvin norppa poseeramaan kameralle.







Jatkoimme Kuorejärven rantapolkua kohti Herettyä.

Kuhmoisten Isojärvi on mukavan monimuotoinen alue.

Tälläkertaa emme kiipeilleet kallioille, mutta monenlaista muuta maastoa tuli tallottua.









Kesäisen, jopa helteisen päivän saldoksi tuli suurinpiirtein 12 kilsaa.