Emme siis havitelleet sitä reittiä, vaan Mascan lähellä olevaa saman suuntaista, ylhäällä rinteiden päällä kulkevaa.
Auton jätimme P-paikalle Mascan tien varteen.
Kävelykohteemme eli Guerguesin polku loisti tien toisella puolen.
Kävelimme tulikuumaa ja kapeaa autotietä alamäkeen tuohon ylempään mutkaan asti ja pääsimme maastoon.
Alussa polku kulki halki pusikoiden ja kallioiden.
Reittimerkinnät eivät olleet kovin selkeitä, mutta väärään suuntaan johtavat polut oli onneksi suljettu puukarahkoin ja kivin.
Alun polkusokkelon jälkeen tilanne selkeni ja jäljelle jäi vain yksi reitti.
Se oikea.
Kuljimme korkealla meren suuntaan ja kohti monia houkuttelevia harjanteita.
Polulta pohjoiseen avautui huikea maisema.
Muutaman päivän kuluttua kiipeäisimme tuolle korkeimmalle huipulle, mutta nyt nautimme näkymistä täältä aavistuksen alempaa.
Täältä näkyi hyvin myös tuo Santiago del Teidestä Mascaan johdattava tie(TF436).
Tuo tie on hyvin kapea ja täynnä jyrkkiä serpentiinimutkia. Koska Mascaan kulkee tämän tästä turistibusseja, joiden on vaikea suhailla jyrkissä kurveissa, on liikenne tiellä hidasta ja todellakin hermoja koittelevaa.
Tämä tiedoksi sinulle, joka haikailet jännittäviä hetkiä vuoristoteillä.
Guerguesin polku on vanha ja alunperin rakennettu niitä ihmisiä varten, jotka ammoin asuivat reitin rannan puoleisessa päässä.
Kivetystä myöten oli suht helppo kävellä, mutta sen rakentaminen on taatusti vaatinut paljon hikeä.
Ja ehkä kyyneleitäkin.
Päivästä oli taas tulossa helteinen ja sen huomasi parhaiten nousemalla ylämäkeen.
Näin marraskuun lopulla Teneriffan luonto oli samaan aikaan syksyistä ja myös yllättävän keväistä.
Tarpeeksi syvään kivenkoloon oli kasautunut osavasti kosteutta ja mullantapaista.
Tämä yhdistelmä houkutteli jokaikisen paikalle osuneen siemenen itämään.
Vaikeissa kohdissa rakennettu polku johdatti eteenpäin.
Maaston värit ilahduttivat mieltä.
Syvän harmaan lisäksi punaisen eri vivahteet siivittivät matkaamme.
Kallion reunalla oli kiva pitää taukoa ja heilutella kinttuja lintujen lailla.
Yritin saada kuvaan Mascan tien liikenneruuhkat, mutta välimatkaa oli sen verran, että lopulta tyydyin vain ihailemaan maisemia.
Reitin eteläpuolellakin maisemat olivat messeviä. Horisontissa kiilsi Atlantin valtamerimeri.
Emme kävelleet Guerguesin polkua aivan loppuun asti.
Istahdimme jyrkän kohdan partaalle syömään hieman eväitä.
Täältä oli näkymä Mascan kylään.
Kapean tien varsi näkyi olevan täynnä autoja.
Meidän reitillämme oli myös jonkin verran kulkijoita, mutta ei toki ruuhkaksi asti.
Saksalainen pariskunta arveli meidän lähteneen pakoon pohjoisen kylmyyttä.
Niin, pakoon kylmyyttä mutta ennenkaikkea pimeyttä...
Lohkareiden välissä kasvavien jukkapalmuja muistuttavien kasvien varret olivat kuin suoraan Marimekon mallistosta.
Jokunen kasvi oli myös kukassa, vaikka enimmäkseen maastossa oli kuihtuneita kukan jäänteitä.
Autolle palattuamme huristimme Santigo del Teideen lounastamaan. Ravintolan tarjoilija suositteli meille ribbsejä.
Kotvasen tovin kuluttua eteemme kannettiin kaksi liki miehen mittaista lihaista kylkiluuta. Jepulis!
Päivän kävely oli ollut suht helppoa ja maisemat jälleen kerran huikaisevia. Kilometrejä ei juuri kertynyt, mutta lounas kyllä vaati kuntoa.
 |
| Kartta: Tenerife Hikers` Maps |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti