(24.11.18) Yksi Teneriffan suosituimmista patikointireiteistä lienee mäkinen vaellus pohjoisrannikon Punta del Hidalgosta vuoristokylä Chinamadaan (610 mpy)
Lähtöpaikan maisema Hidalgossa lupasi hienoa retkeä.
Vitsailimme siitä, joutuisimmeko tosiaan kiipeämään ihan tuonne ylös asti.... jälkeenpäin ajatellen eipä olisi kannattanut aiheesta hirveesti vitsiä vääntää.
Edessä oli upea, mutta varsin raskas reitti, jolla pituutta oli kaikkiaan 10 km.
Jotta kiipeäminen olisi mahdollisimman haastavaa, kuljettiin ihan aluksi reippaasti alamäkeen.
Rotkon pohjalla ylitettiin jokipahanen, joka tosin edellisenä päivänä oli kuulemma ollut niin syvä, että se oli ollut mahdotonta ylittää.
Joen edellispäiväinen tulviminen oli osoitus veden voimasta näiden jyrkkien rinteiden keskellä.
Ja myös muistutus siitä, ettei tälle reitille kannata lähteä sateisella kelillä.
Välillä tosin polku ikäänkuin katosi ja edessä oli vain just ja just kuljettavissa oleva kallio.
Mitä ylemmäksi päästiin, sitä komeampia olivat maisemat.
Paikoin reitti oli pelkkää kiveä, mutta kun muita mahdollisuuksia ei ollut, oli oikeassa suunnassa pysyminen aikas helppoa.
Siis aina vain ylöspäin.
Ja sitten ylöspäin.
Näköalapaikalla kannatti ihailla hetki upeita merimaisemia ja antaa samalla puuskutuksen ja sykkeen tasaantua.
Kallion kielekkeen alla oli pari reipasta suomalaisneitosta evästelemässä ja maisemia ihailemassa.
Heidät tapaisimme uudemman kerran retken kääntöpaikassa eli Chinamadassa.
Ja polku senkun jatkoi nousuaan.
Onneksi aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta, ettei kylmä päässyt yllättämään.
Olisipa ollut kurjaa, jos hiki olisi jäätynyt otsalle.
Ylemmän kuvan oikeassa reunassa on näköalatasanne, jolta avautui makea maisema Barranco del Rion suuntaan. Oli helppo kuvitella liitävänsä linnun lailla noiden rotkojen yllä.
Tasanteella tapasimme ruotsalaispariskunnan, joka oli kävelemässä Cruz del Carmenista Punta del Hidalgoon, eli melkein koko matkan alamäkeä. Heiltä onnettomilta jäi siis tyystin kokematta keuhkoja repivä puuskutus ja sydämen mahtipontinen takominen ylämäen kurimuksessa.
(ja kuten jo huomasit: kamerani linssissä on naarmu, joka aiheuttaa osaan kuvista outoja valoilmiöitä)
Ja niin saavutimmekin Chinamadan ja ravintola La Cuevan.
Söimme siellä varsin maittavan lounaan. Vaihdoimme myös kävelykokemuksia ja välähdyksiä saksalaisista joogamummoista reitillä kohtaamiemme kotomaan neitosten kanssa.
Meille selvisi myös, kuinka paljon hankalampaa tässä maastossa kävely on jos kammoaa korkeita paikkoja.
Hankalaa, muttei onneksi tyystin mahdotonta.
Vaikka edessä oli melkein pelkkää alamäkeä, oli tuo taulun 90 min kyllä arvioitu hieman alakanttiin.
Punta del Hidalgoa ja merta kohti taivallus avasi eteemme uusia maisemia.
Hymyily alamäessä oli aavistuksen helpompaa, kuin ylämäessä.
Jos ylämäkeen taivallus olikin raskasta, vaatii alamäkeen kulkeminen tarkempaa askellusta.
Ei olisi ollut kivaa niksauttaa nilkkaansa näissä kivikoissa.
Täytyi myös olla tarkkana, että maisemia ihaillessaan pysyi paikoillaan. Harha-askel olisi voinut olla varsin harmillinen.
Maisema sai uuden värityksen ja meille tuli kiire päästä pois serpentiiniteiltä ennen pimeää.
Tämä vaellus Punta del Hidalgosta Chinamadaan ei ollut helppo, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli kyllä joka hikipisaran arvoinen.
 |
| Kartta: Tenerife Hikers` Maps |
Muistutukseksi: ravintola La Cueva Chinamadassa on kiinni ma ja ti. Ota silloin mukaan riittävästi evästä ja varsinkin juotavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti