Katsaus menneen vuoden 2018 retkiin

Vuosi 2018 oli jälleen täynnä sielua ja kehoa ilahduttavia kävelyjä.
Lähiretkeily on iisiä, joten Hämeenlinnan Aulangolla tuli seikkailtua vuoden aikana useamman kerran. Siellä on helppo kävellä kelissä kuin kelissä. Aulangon monipuolisilla poluilla pääsee mukavasti vaihteleviin maisemiin.
Talvisella Aulangonjärvellä oli hienot ladut. Kuvassa hiihtäjät kiertävät Lusikkaniemeä.



Vaan kun kevät koitti ja hiihtoladut katosivat, pääsin Apparalle lähimetsäni reiteille. Siellä tuli hiippailtua jopa pari kertaa viikossa. Apparan mäkisillä poluilla ja hikisissä tunnelmissa kävelykunto kohosi melkein huomaamatta.

Vuoteen kuului myös suuri suru. Jouduimme luopumaan hyvästä ystävästämme ja aivan parhaasta retkikaverista, eli pitkospuita rakastavasta Elmosta.
















Vapuntienoon vietimme lempparisaarellamme Madeiralla. Seikkailimme monissa meille uusissa paikoissa.

Mutta vielä tämän viidennenkin kerran jälkeen jäi osa saaren poluista tutkimatta














Levadavaellus oli pitkästä aikaa ihanaa.

Myös kinkkinen vuoristopolku Pico Arieirolta Pico Ruivolle tuli tutuksi.

Kuhmoisten Isojärvi on yksi suosikeistamme. Kävelimme siellä pitkän lenkin etsien kadonneita majavia. Niitä ei löytynyt... vai?







Evolla pääsimme tutustumaan ainutlaatuiseen Kotisten aarnialueeseen. Sellaisessa metsässä pitäisi jokaisen päästä joskus kävelemään.

Kesäkuu johdatti meidät pohjoiseen.

Pallastunturi vei melkein jalat alta. Olos yllätti hienoilla poluillaan ja upeilla maisemilla.












Täällä oli todella helppo ymmärtää heitä, jotka kärsivät kalvavasta lapinkuumeesta.




Saattaa olla, että itselläkin on jotain oireita...

Palattuamme takaisin etelään teimme retken Liesjärvelle. Tälläkertaa kuljimme sen pohjoisia polkuja.

Elokuussa läksimme Rukalle ja Oulankan maisemiin. Kiutakönkään pauhu ja sen punainen seinämä olivat taas yksi viikon kohokohdista.









Viikon aikana perheen miesväki vaelsi Karhunkierroksen. Minä tein hieman lyhyempiä lenkkejä.

Syyskuussa toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja palasimme Caminolle. Kävelimme Portugalin Portosta Santiago de Compostelaan.
Lähes kolmen viikon ja 300 km kävelyssä oli muutamia mutkia, joista kyllä selvittiin
(blogin yläpalkista pääset lukemaan vaelluksen päiväkohtaiset sepustukset).


Päivämme Caminolla oli helteisiä ja nautimme liki jokaisesta askeleesta. Kävelimme meille tuntemattomia reittejä, eli senda litoralia ja variante espritualia.

Marraskuussa palasimme aina yhtä sykähdyttävälle Teneriffalle.




Saimme jokaisena päivänä vaeltaa kuumassa auringonpaisteessa. Tämä oli parasta D-vitamiinin tankkausta kotimaan pimeyttä vastaan.













Tälläkään kertaa ei ollut uimapukua mukana, sillä vietimme päivämme vuoristopoluilla ja metsissä.
































Kokosin tähän vain tärkeimmät vuoden 2018 retkistä. Kävelyiden tunnelmista ja maisemista oli hauska kirjoittaa blogijuttuja. Toivottavasti lukijatkin saivat niistä jotain irti.
Alkava vuosi 2019 tuo toivottavasti kilometritolkulla uusia, makoisia kävelyretkiä. Alustavissa suunnitelmissa kuljetaan niin etelässä kuin pohjoisessakin. Saas nähdä kuinka kaikki nuo haaveet toteutuvat...