(25.11.18) Sunnuntaiaamuna lähdimme ajamaan majapaikastamme Puerto de la Cruzista kohti Teneriffan keskellä nököttävää Teideä (3718 mpy).Ajatuksena oli tutustua kovasti kehuja saaneeseen Rogues de Garciaan, eli yhteen saaren kuuluisista kalliomuodostelmista.
Se sijaitsee Teiden kraaterissa, vuoresta etelään n. 2000 metrin korkeudessa.
Olimme ajaneet jo hyvän matkaa, kun pysähdyimme näköalapaikalle ihailemaan maisemia.
Teide kohosi horisontissa komeana hennon lumipeitteen peittämänä.
Näköala Puerto de la Cruzin suuntaan olikin ihan erilainen.
Koko Orotavan laakso oli niin sanotusti pilvessä.
Onneksi sieltä sentään löytyi yksi paikka vuokrabiilillemme.
Reitin alkupäässä vaelteli runsaasi väkeä muutaman näköalatasanteen ympärillä.
Emme antaneet ruuhkan häiritä, sillä suurin osa turisteista ei tämän pidemmälle kulkisi.
Niinpä parin sadan metrin jälkeen ruuhka jäi taakse ja saimme kaikessa rauhassa ihastella Teideä ja reittimme outoja kallioita.
Kuuluisin niistä lienee Cinchado, jota myös jumalan sormeksi kutsutaan.
Onkohan tuo keskisormi?
Pääsimme myös kurkkaamaan kallioiden yli la Catedraliksi nimettyä kalliota, jonka ohittaisimme vasta aivan retkemme lopuksi.
Catedralin juurella näkyi just ja just polku, jolle ennenpitkää päätyisimme.
Vaan palataanpa takaisin tänne alkupään polulle.
Alussa tämä Rogues de Garcian polku oli merkitty oikein selvästi. Useassa kohdin oli vielä kettinkejä osoittamassa, ettei kallioille sopinut kiivetä.
Vaan annas olla kun saavuimme tuolle polulla olevalle infotaululle. Sillä kohdin näytti polku yllättäen loppuvan.
Oikeasti se kyllä jatkui, mutta oli kivikoiden keskellä vaikea huomata.
Vaan mepä hoksasimme sen ja jatkoimme helteistä vaellusta tässä oudossa maisemassa.
Jutun lopussa on kartta, jossa tämä reitti on vihreällä.
Kuljimme kivikossa maltillisesti nousevaa polkua. Sitä ei ollut helppo havaita, mutta onneksi se oli paikoin rajattu pienillä kivillä.
Teide purkautui viimeksi vuonna 1909. Se kuuluu niiden 16 tulivuoren joukkoon, joita kansainvälinen vulkanologien yhdistys (IAVCEI) pitää tarkasti silmällä uusien mullistusten varalta.
Maasto oli täynnä ammoin jähmettyneitä laavavirtoja.
Istahdimme evästelemään ja samalla ihailimme Rogues de Garciaa täältä kauempaa.
Aurinko paistoi uskomattoman kuumasti ja jokainen tumma kivi ympärillämme uhkui lämpöä.
Täällä ei ollut varjoa, johon paeta.
Aikamme huilattuamme lähdimme takaisinpäin.
Meillä ei juuri ollut eksymisen vaaraa, mutta silti oli mukavaa, että polku oli merkitty maastoon.
Kun taas yhytimme Rogues de Garcian jatkoimme kesken jäänyttä kierrostamme.
Täälläkin reitti uhkasi kadota kivikkoon.
Yritimme kiertää tuon kuvassa olevan komistuksen vasemmalta, mutta hoksasimme sitten onneksi oikean kautta kiertävän polun.
Aika moni kulkijoista lankesi samaan ansaan. Jotkut jopa kääntyivät takaisinpäin, kun eivät löytäneet oikeaa väylää.
Täällä kallion toisella puolen polku oli taas ihan selkeä.
Kivikoiden välistä näkyi reitti, jota ihan pian lähtisimme laskeutumaan.
Pyöreine irtokivineen se oli aika hankala kuljettava.
Kivikon poikki kuljettiin sutjakkaa alamäkeä, jossa vauhtia hidastivat jaloissa pyörivät irtokivet.
Kulman takaa jo kurkkasi la Catedral.
Catedralin nurkalta saattoi valita myös Ucancan laaksoon jatkavan polun.
Sitä seuraamalla olisi joutunut lopulta kulkemaan autotien laitaa, joten valitsimme vasemman reitin.
La Catedral on kiipeilijöiden suosikki.
Varmaan jo huomasitkin nuo kolme kiipeilijää sen rinteillä?
Reitimme kohosi nyt varsin jyrkästi kohti retken loppua ja P-paikkaa.
Olimme osapuilleen 2000 m korkeudessa, joten ihan pieni hapenpuutekin teki noususta aika raskaan.
Muutaman askeleen jälkeen oltiin jo niin korkealla, että äsken kulkemamme polku miltei katosi maastoon.
Tulimme jälleen turistien ruuhkaan.
Monille riittivät nämä alun näköalapaikat upeiden matkakuvien ottamiseen.
Me puolestaan kävelimme osapuilleen kuusi kilometriä, eli tämä oli melkein lepopäivä.
 |
| Kartta: Tenerife Hikers`Maps |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti