torstai 26. syyskuuta 2019

5. päivä Portugalista Espanjaan


Portugalin Vila Praia de Ancorassa aamu oli seesteinen. Edellispäivän kova tuuli oli hellittänyt ja saatoimme hyvillä mielin palata Atlantin rantaa seurailevalle Caminolle.
Se olikin onni, sillä alkumatkasta ei ollut muita reittivaihtoehtoja.



Päivän suunnitelma oli hieman avoin. Tarkoituksena oli kävellä vajaat 10 kilometriä Caminhaan ja tavalla tai toisella hankkiutua sieltä  Minho-joen yli Espanjan Galiciaan.

Jännitysmomenttina suunnitelmassa oli se, että olimme liikkeellä maanantaina, jolloin Minhon ylittävä normilautta ei kulkenut.

Muutoinkin tuo lautta tuntui olevan kovin riippuvainen laskuveden korkeudesta. Viime vuonna turvauduimme sillan kautta kiertävään taksiin lautan aikataulujen takia.

Caminon varrella oli lukuisia taksiveneiden mainoksia, mikä antoi kyllä toivoa joen ylitykseen.

Espanjan puolella kohoava Tecla tuntui olevan ihan hyppysissä. Viime vuodesta tätä Caminon osuutta oli paranneltu ja turhauttavat ja harhauttavat metsäpolut olivat kadonneet.


Nelisen kilometriä ennen Caminhaa oli mahdollisuus valita kahdesta reitistä. Toinen alitti rautatien tunnelissa ja siirtyi sitten autotien varteen. Me valisimme sen toisen, joka jatkoi rantaa ja lopussa sukelsi hetkeksi hienoon metsään.
Tämä valinta vei meidät suoraan venesatamaan Praia Foz do Minhoon, josta toivoimme löytävämme kyydin yli joen.




Kun kävelimme venesatamaan kaikki kävi niin nopeasti, että sain kameran esille vasta vetten päällä.

Laiturille astuessamme kaikista venetakseista kuuluisin Super-Marioksi kutsuttu kapteeni seilasi juuri samaiselle laiturille. Kysyimme kyytiä ja veneen lähtöaikaa. Kapteeni Mario ei edes sitonut paattiaan laituriin, vaan viittasi meitä astumaan kyytiin. Ja sitten mentiin!


Rio Minhon ylitys vei vauhdikkaasti kymmenisen minuuttia, jos sitäkään. Vastarannalla Espanjassa ei näkynyt minkään sortin laituria rantautumista varten. Eipä hätää! Mario ajoi veneensä tukevasti hiekkarannalle. Siitä tällainen lyhytkinttuinenkin pääsi kipuamaan kokan yli maihin.

Lysti maksoi 13 euroa. Koko eilisen illan ja tämän aamun askarruttanut ongelma oli poistunut miltei silmänräpäyksessä.
Nyt olimme jälleen ihanaisessa Galiciassa. Obrigado Capitao Mario!



Rannalla astuimme aika mukavalle Tecla-vuoren kiertävälle kävelypolulle. Aikataulullisesti olimme hurjasti plussan puolella. Olkoonkin, että Portugalista Espanjaan siirtyminen siirsi kelloa tunnilla eteenpäin.
Niinpä meillä ei ollut kiirettä minnekään. Saatoimme rauhassa tutkia reitin hienouksia.




Poikkesimme polulta meren rantaan pitämään pitempää taukoa ja ihastelemaan taakse jäänyttä Portugalia. Maiden välissä oli linnoitussaari Forte Insua.
Repusta löytyi keksipaketti ja vettäkin oli juotavaksi, joten tässä tuli istuskeltua kotvanen tovi. Samalla sukat kuivuivat ja tuulettuivat auringon paahteessa.



Olimme jo kulkeneet hyvän matkaa, kun nappasin kuvan tästä opastaulusta.

Rantauduimme Espanjaan hiekkarannalle tuonne Praia do Minhoon. Sieltä kävelimme rantaa etelään päin.

Taukopaikkamme meren äärellä oli aivan tuolla niemen nokassa.





Jäljellä oli varsin sopuisa kävely kohti pohjoista A Guardaan, jossa meitä odotti jännä hotelli.


Synkistä graffiteista huolimatta A Guarda oli vilkas ja eloisa satamakaupunki.
Vaikka yritimme matkan varrella saada aikaa kulumaan, tulimme hotellillemme hieman etuajassa. Olimme varanneet yöksi huoneen Convento de San Benitosta. Osaksi siksi, että se oli Caminon varrella. Osaksi siksi, että upeasta ympäristöstä huolimatta se oli samoissa hinnoissa muiden kaupungin hotellien kanssa. Täytyihän sitä kokeilla.




Convento de San Benito oli ulospäin juurikin vanhan luostarin näköinen. Myös aulat ja yhteiset tilat olivat huolella vaalittua antiikkia.

Siksipä olikin aikamoinen yllätys, että itse hotellihuone oli huippumoderni.
Esimerkiksi huoneen vessa: kun sytytti valot, alkoivat linnut laulaa. Pidemmän istunnon aikana jouset, harput ja kaukainen piano osallistuivat musisointiin. Kiva.



Valitettavasti myös suihku oli erittäin moderni, mutta saimme sen silti toimimaan.



Vietimme lopun päivää tutkailemalla A Guardan kujia.

Kävimme täällä myös vuosi sitten, mutta silloin vain seurasimme keltaisia nuolia läpi kaupungin.

Nyt oli mukavaa tarkastella maisemia ajan kanssa.




Olkoonkin, että lämpötila houkutti pysymään varjon puolella.




Ja juomaan riittävästi.


Ensimmäinen päivämme Galiciassa oli oikein onnistunut.
Olen aikaisemminkin vihjannut, että Portugali ja Espanja olivat kuin serkuksia, joista toinen oli se maanläheisempi. Ja Espanja se hieman nipompi.
Toisaalta Espanjassa mausteet olivat päätyneet ruokaan asti, kun ne Portugalissa olivat enemmänkin koristekasveja. Molemmalla serkuksella oli hyvät puolensa ja myös puolet, joita vain täytyi sietää. Sellaista se on sukulaisilla.

Kuten kaikki meistä vallan hyvin tietävät.

Ja huomenissa vaellus jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti