Rantareitin laskiaistiistai

Eteläisen Suomen talvi nyt on tämmöinen, lumeton ja leuto. Laskiaistiistai Hämeenlinnan Rantareitillä oli niinikään kovin keväinen. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella.
Koska asun kaupungin paremmalla puolella, aloitan useimmiten reitin kiertämisen linnan kupeesta.

Kiersin tuon kuusikilometrisen ympyrän myötäpäivään eli suuntasin ensin kohti pohjoista.
Vanajavesi linnan vierellä oli liki jäätön. Siellä täällä oli sentään jonkinsortin ohutta jääntapaista.

Hämeen Linnan vallihautoja on kunnosteltu jo useampi vuosi.

Vanhan kivikon purkutöissä vallihaudan seinämistä on löytynyt ikiaikaisia risukimppuja, jotka ammoin pitivät valleja kurissa.




Hienoltahan tuo kunnostettu vesieste näytti.














Linnan vieressä Museo Militarian tykit uhmasivat vastarannan asutusta.

Rantareitti kulki kohti aurinkoista Kaupunginpuistoa.

Nyt lehdettömään aikaan Puistokomitean paviljonki näkyi rinteessä hyvin.




















Pieni pätkä väylästä oli suljettu, sillä Vanajaveden pohjasta raivattiin uppotukkeja ja muuta roinaa.

Aika kasa noita tukkeja olikin.

Tuossa ylemmässä kuvassa Kaupunginpuiston laivalaituri ja odotusmaja olivat ihan kesäkuosissa.























Rautatiesilta on paikka, jossa kulkijan nokka kääntyi pohjoisesta kohti etelää.

Sillan ylityksen jälkeen kannatti tehdä pieni mutka ja hakeutua rantaa seuraaville pitkoksille.




Vesien pinnat olivat uutisten mukaan erittäin korkealla, mutta Vanajavesi näytti olevan hyvinkin matalalla.

Täällä Rantareitin itäisellä puolen kuljettiin pitkä pätkä radan vieressä.
Muutamasta ohi vilahtavasta junasta ei  ollut haittaa.






Kesällä tuo piennar on täynnä koreita kukkasia.

Sitten reitti solahti Varikonniemen metsään.

Nyt täällä oli vielä hiljaista, mutta kevään koittaessa tämä pusikko raikaa tirppalintujen sulosävelistä.
















Koska veden pinta oli niin matalalla uskaltauduin taas pitkospuille.
Niille pääsi melojien rakennuksen takaa.

Oltiin kyllä varsin lähellä Hämeenlinnan keskustaa, kuten kirkontornista huomaa.

Helmikuiset pajunkissat nauttivat kirkkaasta auringosta.

Rannan vesaikkoa oli raivattu kovalla kädellä. Tuollainen teki ehkä hyvää maisemalle, mutta kosteikon ryteiköissä tykkää moni lintu pesiä. Ne eivät tuollaisesta siivouksesta perusta, vaan saattavat ottaa nokkinsa ja siirtää pesätouhut muualle.

Vanajaveden sairaalan puistosta nappasin vielä yhden kuvan linnasta.

Linna on kyllä Rantareitin kunkku ja prinsessa. Se on melkein kokoajan näkyvissä ja toinen toistaan paremmista kuvakulmista.

















Lopuksi tapasin telkän, joka johdatteli sorsaporukkaa pitkin rantavesiä.

Sellainen laskiaistiistai.