Pönttöputsauksen aika

Eteläisen Suomen omituisen lauha talvi on saanut tirppalintujen allakat sekaisin.

Kerrotaan joidenkin hätäisempien jo pesivän.
Vaikka moinen ei suinsurminkaan ole toivottavaa, tuli silti kiire siivota pihan pöntöt muuttovalmiiksi.


Portinpielen pöntössä oli viime keväänä kuhinaa.
Sitä kävivät arvioimassa erilaiset tintit ja myös leppälintu.

Pikkuvarpuset kantoivat jossain välissä jo petivaatteita sisään, mutta lopullisesti kämpän valtasi omakseen reipas sinitiaispariskunta.

Tässä pönttömallissa on kätevä avautuva etuseinä, joka suuresti helpottaa putsausta. Pönttöä ei näet tarvitse irrottaa puusta.













Sisältä löyti hieno pesä, johon joku on tosin käynyt talven aikana kakkimassa.

Pesän poiston lisäksi raaputellaan puukolla isoimmat karstat seinistä.

Pöntöt tyhjennetään lähinnä kahdesta syystä:
jos pönttöön kasautuu liikaa pesiä päällekäin, on pesärosvojen liian helppo napata saaliinsa aukon kautta, ja toiseksi pesän jäänteissä talvehtivat monet tirppojen syöpäläiset. Niille pitää antaa huutia!







Tuo antenni pöntön katolla on laitettu naapurin kissan kiusaksi.

Samanlainen pönttö on myös pihan kaneliomenapuussa.

Myös sieltä löytyi hieno pesä.
Erikoisen huomattavaa on tuo sammalen määrä.

Tämäkin näyttää tintin pesältä, mutta nyt ei olla ihan varmoja onko kyseessä sini- vai talitiainen.
Kesän aikana näillä nurkilla pyöri kaikenlaista porukkaa.

Seuraava pönttö oli ihan vinksallaan ja pohjakin pois paikoiltaan.

Kesällä se oli kyllä kunnossa, joten oisko myrsky ja orava tehneet tepposensa...



Sisältä ei onneksi löytynyt mitään merkkiä pesinnästä.







Tässä mallissa on irtiruuvattava katto, joten koko hoito täytyy ottaa alas puusta.

Jotta pohja ei toistamiseen irtoaisi, ruuvattiin se varmuudeksi kiinni.

Sen lisäksi pönttö sai seuraavaa sesonkia varten tukevamman paikan.

Olin jo pitkään katsonut, että pihan eko-pönttö olisi liian huonokuntoinen.
Näytti aivan siltä kuin se olisi kokonaan halki.



Lähempi tarkastelu osoitti, että pönttö oli ok.
Niinpä se sai jäädä paikoilleen.

Sen sisältä ei tosin löytynyt pesinnän merkkejä.

Pihlajapuun pönttö on suosikkini, sillä se on kaikista rauhallisimmassa paikassa. Ja vielä lisäksi komeassa pihlajassa.


Sekin on päältä avattavaa mallia.


Tästä pöntöstä löytyi pesä, joka sekin on melko varmasti jonkin tintin.

Varmuudeksi myös tämän pöntön pohja ruuvattiin siivouksen jälkeen kiinni.










Tälläkertaa ei pönttöputsauksessa löytynyt ainuttakaan kuollutta poikasta, eikä yhtään hylättyä munaa.

Sensijaan saimme iloita kolmen ilmeisesti hyvin käytetyn pesän löytymisestä.





Tästä voi iloisin mielin ja toivoa täynnä suunnata kohti seuraavaa pesimiskautta.