Madeira osa 17: Levada do Rei

Madeiran pohjoisella rannikolla kiemurteleva Levada do Rei teki meihin pari vuotta sitten sellaisen vaikutuksen, että halusimme kävellä sen vielä uudelleen.
Hyvin suosittu Levada do Rei johdattaa kulkijan Ribeira Bonitan, eli kauniin joen äärelle.

Koska väkeä oli paljon liikkeellä, juutuimme heti alkumatkasta pitkän seurueen hännille. Tosiasiahan näet on, että kaksi kulkijaa kävelee eteenpäin huomattavasti nopeammin kuin isompi seurue.
Nyt meillä kävi säkä, sillä jonon viimeiset olivat suomalaisia ja pienen rupattelun jälkeen he huikkasivat jonon edessä kulkevalle oppaalleen Pedrolle ohitushaluisista vaeltajista.
Kiitos siitä.

Levada do Rei kulkee aika sankassa metsässä, mutta toki muutamasta kohdin sai vilkaista ympäröivään maailmaan.



Kyllähän tuota kelpasi ihailla.

Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy seuraava isompi seurue, jonka hännille päädyimme.

Sen ohitse pääsimme sujuvasti hetkellä, jolloin porukan opas kehoitti kaikkia maistelemaan levadan laidassa kasvavia ruohoja.
















Madeira on erilaisten saniaisten luvattu saari. Ja saniaiset tuntuvat viihtyvän erityisen hyvin levadojen äärellä ja niiden jyrkillä rinteillä.

Pieni tunnelikin osui matkalla. Tämä oli niin lyhyt, ettei fikkaria tarvittu.

Levadojen tunneleissa on yleensä kaksi vaaratekijää: matala katto ja epätasainen polku.
Joskus oli tosi vaikeaa kävellä kumarassa ja samaan aikaan nostella jalkojaan varovasti.

Seuraava kulkijan koitos oli virkistävä vesiputous.
Pari vuotta sitten kannoin repussani sateenvarjoa,josta olikin tässäkohdin huomattavasti apua.

Täällä kertaa ei sontska ollut mukana, enkä toisaalta halunnut kaivaa repusta goretexiä.













Vaan tuosta pääsi läpi kyllä aika helposti ja vain hieman kastuen.
Täytyi vain malttaa olla juoksematta, sillä liukasteluun ei ollut varaa.

Kun reitti lähestyi päätepistettään alkoi valon määrä vähentyä.

Auringonvalo ei pystynyt lävistämään tiheää lehtikattoa.





Vihreä hämärä johdatti polun päähän ja Ribeiro Bonitan äärelle.







Täällä osa joen vedestä ohjautui levadaränniin.

Madeiranpeippo oli valmiina jakamaan kävelijäin eväät.
Sille kelpasi keksi palkaksi poseerauksesta.
Oman osamme saimme toki me ihmisetkin.


Vähitellen myös muut kävelijät yhyttivät määränpään.













Annoimme muillekin mahdollisuuden lepuuttaa kinttuja pienessä paratiisissa ja lähdimme pikkuhiljaa paluumatkalle.

Vaikka useat eli melkein kaikki levadareitit ovat meno-paluukävelyjä ei se oikeastaan haittaa.

Mystisesti maisemat ja polun mutkat näyttivät paluureitillä tyystin erilaisilta.

Saniaispuu vei ajatukset aika kauas menneisyyteen... aikaan ennen ihmistä.

Kartta: Madeira Tour & Trail

Tämä kartta on hieman vanha: nykyään tämän levadan alkupisteessä on kahvila parkkipaikkoineen.

Kävelimme osapuilleen 11 sopuisaa kilometriä.
Ja nautimme lopuksi keveän lounaan lähtöpisteen Lavada do Rei-kahvilassa.












Koska meillä oli auto käytössämme viimeistä päivää ajoimme takaisin Funchaliin hieman pidempää kautta.

Pysähdyimme Ribeira Fundan näköalapaikalle ihailemaan Madeiran pohjoisen rannikon uskomattomia maisemia.