Madeira osa 15: Boa Mortesta Levada do Nortelle

Madeirapäivän (5.3.20) aluksi ajelimme kilometritolkulla korkealla Paul da Serran alueella. Aikomuksenamme oli kävellä siellä kiemurtelevaa kehuttua vuoristolevadaa. Hurja tuuli ja vaakasade estivät moiset aikeet.

Vetisen ja myrskyisen ajomatkan jälkeen annoimme periksi ja hakeuduimme  kilometrin verran alemmaksi auringonpaisteeseen. Kävimme ensin pikaisesti syömässä Ribeira Bravassa ja nousimme sitten läheiseen Boa Morten kylään.

Pari vuotta sitten kuljimme täällä Levada do Nortea oikealle Quinta Granden suuntaan.
Nyt läksimme vasemmalle Serra de Aquaan.



Levada do Nortelle pääsi helposti noin sata metriä kahvila O Pinheiron yläpuolelta.

Vaikka tuo levadan alku ei näyttänyt kovin houkuttelevalta avautui siltä pian maisema Ribeira Bravan suuntaan. Vuoristosta pukkasi sadepilviä, mutta tässä vaiheessa ne vain uhittelivat.
Sitten sukellettiin metsäiselle osuudelle. Täällä kasvoi paljon eukalyptusta ja maasto oli suht kuivaa.

Kun metsäosuus päättyi oltiin lempimaisemissani, eli Ribeira Serra de Aquan laaksossa.
Tai oikeastaan keikkumassa levadalla laakson yläpuolella.
Laakson pohjalla näkymättömissä kulkee tie Encumeadaan ja myös tunneliin johtava tie, jonka päämäärä on pohjoisrannikon Sao Vicente.

Tällä levadalle ei juuri ollut suojakaiteita.

Toisaalta ei ollut myöskään kovin kapeita väyliä, joilla olisi joutunut kulkemaan sydän syrjällään.





Korkeita pudotuksia kyllä piisasi.
Niistä piti vain pysytellä kaukana.

Levadalla pätee sama sääntö kuin pitkospuilla: pysähdy jos haluat katsella maisemia.

Täällä oli käynnissä massiivinen levadan kunnostus. Sen betonisia laitoja oltiin korottamassa ja jostain syystä korjausten ajaksi levadaan oli ujutettu useampi putki. Ehkä putket pitivät veden virtauksen hallinnassa?
Levadapolkua oli myös paikoin levennetty, sillä korjaustöissä tarvittu betoni tuotiin paikalle miesvoimin kottikärryissä. Nyt ei työporukkaa näkynyt. Ehkä kaikki olivat lounastauolla.

Jokaisen mutkan jälkeen maisemat paranivat. Tänne on joskus rakennettu pengerryksiä oikein tosissaan. Osa pengerretyistä peltotilkuista oli vielä hyötykäytössä, mutta suurin osa valitettavasti kesannolla.

Reitti ylitti autotien ja sitten taas jatkettiin polulla. Tuossa valkeassa kilvessä oli kaksi varoitusta: kiviä saattaa putoilla niskaan ja toisaalta saattaapa itse kulkijakin lennähtää polulta.
Tästä oli hyvä jatkaa.

Menosuunnassa pilviverho alkoi paksuuntua. Sadepilvet laskeutuivat Paul do Serrasta. Muutamia pisaroitakin lennähteli pikkuhiljaa yltyvän tuulen mukana.
Selän takana ja meren puolella maisema oli aurinkoinen ja leppoisa.

Tuuli yltyi yltymistään.
Se sai voimaa pyörteisiin ja puhureihin rinteiden seinämistä.

Tässä kohdassa totesimme, ettei eteenpäin jatkaminen ollut enää kovin turvallista.
Tai kivaa.

Sadepisaroitakin alkoi ryöpsähdellä tuulen mukana pikkasen liikaa.


Niin pidimme pienen evästauon ja lähdimme sitten kävelemään takaisin Boa Morteen.











Nyt oli silmäimme edessä Atlantin valtameri.

Korjausporukan kottikärryt olivat valmiina uusia betonikuormia varten.

Puuttui vain se betoni ja sitä kuskaavat miehet.

Kartta: Madeira Tour & Trail  9th edition

Aloitimme retken tuolta alareunan kahvikupista.
Köpötimme eteenpäin mutkan toisensa jälkeen.

Ja sitten käännyimme takaisin ennen Espigaoa.

Kilometrejä taisi tulla käveltyä 11 tai 12.



Kappas vain. Kartan mukaan kuljimme Levada Novaa. Aika hämäävää.

Opaskirja ja myös itse reitin opaste puhuvat kyllä Levada do Nortesta...




Oli miten oli: tämä levada oli avarien maisemien ja virkistävän tuulen upea yhdistelmä.