Madeiran itäpuolella kiemurteleva Levada do Castelejo oli meille vanha tuttu.
Osapuilleen viisi vuotta sitten kävimme täällä ensimmäistä kertaa.
Sittemmin kuulimme, että reittiä oli kunnostettu ja sen tuloksen halusimme nyt nähdä.
Jätimme auton Cruzin pikkukylän futiskentän tilavalle P-paikalle ja suuntasimme ylös rinteeseen.
Levadan opastus oli ainakin parantunut ja tänne oli näämmä linjattu myös muita vaellusreittejä.
Alkumatkan kuljimme levadapolkua asutuksen keskellä.
Vaan eipä aikaakaan kun talot jäivät taakse, levadapolku kapeni ja oltiin vapaamman luonnon keskellä.
Vastapäisessä rinteessä keikkui Sao Roguen kylä.
Levada do Castelejo johdattaa kulkijan levadan alkulähteelle Ribeira de Sao Roguen laaksossa.
Siihen nähden oli jännää, että tässä vaiheessa laakson pohja ja siellä virtaava joki olivat kovin kaukana.
Viime käyntiimme verrattuna kaiteiden määrä oli lisääntynyt ja suurin osa niistä oli aika tukeviakin (siis levada-asteikolla).
Tämä oli taas sellainen rinne, johon ei juuri auringonpaiste osu.
Niinpä maasto oli kosteaa ja polku paikoin velliä.
Toisaalta tämä mahdollisti liki viidakkomaisen kasvien runsauden.
Ihan helpolla meitä ei päästetty, sillä rinteestä oli rämähtänyt tavaraa levadalle.
Veden patoamisen takia polku oksien alla oli muuttunut pieneksi lammeksi.
Meni melkein uimareissuksi, mutta Goretex pelasti kulkijat.
Lopulta saavutimme joen ja levadan yhdistymiskohdan.
Kivet jokiuomassa olivat todella liukkaita. Niiden pinta oli paitsi märkä myös mutainen vaeltajien kengistä.
Onnistuimme kuitenkin ilman suurempia kolhuja taiteilemaan itsemme syvemmälle kivikkoon.
Täältä löytyi levadarakennelmia ja myös pikkuruinen riippusilta.
Levähdyspaikka penkkeineen oli melkein luksusta. Siitä riemastuneina pidimme kunnollisen evästauon.
Joki laskeutui vehreiltä kukkuloilta.
Korkealla vasemmanpuoleisessa rinteessä, katseen tavoittamattomissa kulki hieno Levada do Furado, jota kävelimme pari päivää sitten.
Paluumatkalla joki ja levada erosivat toisistaan varsin pian.
Pääsimme uudestaan uittamaan kenkämme rinteenromahduspadossa.
Sääliksi kävi muita kulkijoita, joista osa oli matkassa tennareissa. Tai ihan tavallisissa mokkaisissa kävelykengissä.
Näissä maisemissa oli helppo hymyillä.
Alemmassa kuvassa vastaantuleva kanssavaeltaja osui polulla just oikeaan kohtaan antamaan vähän mittakaavaa.
Kaikki päättyy aikanaan, vaan konsanaan ei milloinkaan: aloimme taas olla ihmisten ilmoilla. Horisontissa näkyi jo meri. Auringon valo osui kauniisti Sao Roguen kylään.
 |
| Kartta: Madeira Tour & Trail 9th edition |
Emme kävelleet suoraan futiskentällä parkissa olevalle autolle, vaan jatkoimme levadaa hieman Katrepas-kahvilalle asti.
Siellä söimme paikan viimeiset leivonnaiset ja tallustimme sitten tietä myöten autolle.
Päivän taival oli jälleen noin 11 kaunista kilometriä.
Madeiraviikkomme alkoi olla lopuillaan, mutta vielä oli yksi levada kävelemättä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti