Iso-Melkuttimen kierto on ollut yksi tämän koronakesän eteläisistä ruuhkapaikoista. Niinpä annoimme ajan kulua syyskuun loppupuolelle ennenkuin läksimme jälleen kerran tälle suositulle reitille.
Jätimme auton Tauluntien parkkipaikalle tuonne lähelle Räyskälän kenttää. Tullessamme oli paikalla jo kymmenkunta autoa huolimatta siitä että oli tuiki tavallinen arkipäivä.
Koska kaikilla aikaisemmilla Melkutinretkillämme olimme kiertäneet järven myötäpäivään oli nyt liki itsestään selvää kulkea reitti vastapäivään. Tuosta Sports Trackeristä napatussa kuvasta selviää päivän aikana tekemämme kiemurat. Kävimme reitiltä poiketen tsekkaamassa muutaman lammen ja niemennokan.
Parkkipaikalta lähdettiin kulkemaan leveää ja hyvin erottuvaa baanaa talousmetsän lävitse. Suunnilleen tällä hetkellä alkoi myös aurinko paistaa, kuten olivat luvanneet.
Poikkesimme hieman polulta katsastamaan Makkaralammin syysasua. Lammin pinta oli yllättävän tyyni, vaikka ympäröivissä puissa tuuli humisi. Se tuntui melko mystiseltä, aivankuin vedenpinta olisi ollut öljyllä silattu.
Reitti parkkipaikalta Iso-Melkuttimen rantaan oli sen verran kiva, ettei se tuntunut pakolliselta siirtymiseltä vaan oikeasti osalta retkeä.
Saavutimme järven kaksoislaavujen kohdalla. Laavuilla oli aika paljon väkeä tauolla, joten me jatkoimme matkaa saman tien.
Suuntasimme laavuilta oikealle eli pohjoiseen. Täällä treffasimme pikkuruisen ja kiukkuisen kyykäärmeen, joka meidät hoksattuaan asettui pontevaan hyökkäysasentoon. Otin siitä toki kuvankin, mutta ei se oikein kaikessa jännityksessä onnistunut. Kohtaaminen oli molemmille osapuolille opettavainen ja onneksi harmiton. Ja sen jälkeen tuli katsottua hieman tarkemmin jalkoihin.
Ainakin jonkin aikaa.
Iso-Melkuttimen rantaa koristaa useampi pitkä niemi. Kun ensimmäinen niistä osui kohdallemme kävimme katsastamassa mitä sen kärjestä löytyisi.
Siellä oli tietenkin epävirallinen, mutta varsin mukavan oloinen nuotiopaikka. Luvattomiahan tuollaiset ovat, mutta oli helppo ymmärtää sen pykääjien aivoituksia. Hienoa oli paikan täydellinen roskattomuus. Ihan kuin joku olisi vastikään käynyt puunaamassa paikan.
Niemenkärjessä vierailun jälkeen poikkesimme merkityltä reitiltä pienelle lammelle. Se oli suomättäiden keskellä ja kasvaisi varmaan ajan kanssa umpeen. Täältä mukaan tarttui yksi sinnikäs hirvikärpänen joka kyllä pian koki äkkikuoleman.
Palasimme lampareelta takaisin Iso-Melkuttimen aurinkoiselle rantapolulle. Mukavasti etenevällä väylällä meitä vastaan käveli muutamia hilpeitä retkeilijöitä, mutta minkään sortin ruuhkaa ei ollut.
Tämä järvi on kirkkaan vetensä ansiosta urheilusukeltajien suosiossa. Heitä varten rannalla oli laiturinpätkä ja tukevat veteen johtavat portaat. Ponttoonien varassa kelluva lisäosa oli nostettu maihin varmaankin edellisviikon myrskyjen takia.
Pian tulimme Lepakkolaavulle jossa oli isompi seurue evästelemässä. Onneksi olimme suunnitelleet syömisemme niin että pärjäsimme ilman avotulta. Pystyimme siis helposti noudattamaan turvavälejä.
Me taivalsimme seuraavaan poukamaan ja kohta löysimme taukopaikaksi sopivan kivikon. Tässä kelpasi syödä eväsleivät ja keitellä kahvit ja kaakaot. Muutama oman pihan omenakin löytyi repusta.
Istuskelimme herkkujen ääressä hyvän tovin ennenkuin jatkoimme järven kiertämistä.
Vuonna 2006 rakennettu Samoojien silta oli hyvin pysynyt ryhdissään. Se ei huojunut eikä notkunut. Sillan kestävyyden salaisuus lienee tarkassa suunnittelussa ja huolellisessa rakentamisessa. Sillan alla soljuva vesi yhdistää Iso-Melkuttimen ja Vähä-Melkuttimen.
Seuraavaksi reitin varrella oli kaksi pitkää niemeä. Ensimmäiseen Nappilahdennokkaan emme poikenneet, mutta sen jälkeen oli melkein pakko kulkea pitkän ja kaidan Tokholmannokan kärkeen. Sieltäkin löytyi luvaton nuotionpohja. Eikä roskan roskaa missään. Hienoa!
Paluumatkalla niemen kapeus ja maaston muoto saivat aikaan optisen harhan: hetken näytti siltä kuin niemi olisi mystisesti irronnut rannasta ja olisimme saaressa. Muutaman askeleen jälkeen illuusio oli tiessään ja niemi tukevasti kiinni mantereessa.
Seuraava niemennokka houkutti pitämään vielä toisen evästauon. Täälläkin oli täysin roskaton ja täysin luvaton nuotiorinki. Istuimme veden äärellä nauttien alkusyksyn auringosta, veden liplatuksesta ja repun herkuista. Päivä retki alkoi olla loppusuoralla eikä meillä ollut kiire minnekään.
Autioiden kaksoislaavujen kohdalla olimme kiertäneet täyden ympyrän ja edessä oli vain yhdyspolku parkkipaikalle.
Iso-Melkuttimen kierto oli hieno päiväretki. Oli mukavaa nähdä porukkaa nauttimassa syysauringosta, mutta samalla reitin monimuotoisuus häivytti toiset retkeilijät liki näkymättömiin. Ja järven rannalla käveleminen ei koskaan ole tylsää.
Joissain lähteissä kierroksen pituus on runsas viisi kilometriä, mutta me kävelimme kaikkiaan noin yhdeksän. Kahden pysähdyksen taktiikka toimi hyvin, koska emme tarvinneet laavuja tai nuotiota eväiden nauttimiseen. Aurinkoisella kelillä osavia taukopaikkoja oli helppo löytää.
p/s tämä uusittu blogger vaatii totuttelua ja ainakin nyt aluksi todella, TODELLA pitkää pinnaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti