Äkäslompolon Kukastunturille kapusimme ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten. Tuo retki oli sen verran mukava, että päätimme nyt juhannusviikolla kiivetä Kukakselle uudelleen... ja kävellä takaisin hieman eri reittiä.
Auton jätimme Navettagalleria Karilan parkkipaikalle. Päivän reitti kuljettiin myötäpäivään.
Karilan pihalla olivat ensimmäiset opasteet. Suuntanamme oli tuo Kotamaja, kunhan ensin ylittäisimme tunturin.
Äkäsjoki virtasi retken alkumetreillä varsin vilkkaasti.
Pian pääsimme metsän keskelle. Hetken ehdimme jo riemuita Kotamajan kahvilan aukiolosta, kunnes äkkäsimme että olimme liikkeellä tiistaina. Ei siis kahvilan palveluja meille.
Hissukseen nousevan helppokulkuisen osuuden jälkeen olimme ikään kuin tunturin huipun juurella. Tuosta suoraan olisi ollut varsin jyrkkä oikopolku, mutta olimme sen verran mamoja että valitsimme vasemmalle kääntyvän laveamman reitin.
Nousimme helpommasta väylästä huolimatta kohtalaisen rivakasti ja pian takanamme näkyivät Ylläksen laskettelurinteet.
Melkein huipulla istahdimme monien talvien lumista kärsineen männyn katveeseen hieman huilimaan. Isoin nousu oli nyt takana. Täällä ylhäällä kävi rivakka tuuli eikä tauosta tullut kovin pitkää.
Kurjenkanervat värittivät maastoa viehkosti.
Kukastunturin laki on 474 mmpy. Taustalla hieman korkeampi Lainio. Ja sen takana häämötti Aakenus.
Pohjoisessa pilkottivat Pallaksen huiput. Välissä Äkäskero.
Täällä olisi voinut pitää myös paremman luokan tauon, mutta navakka tuuli pisti kulkemaan eteenpäin.
Paikallisia eivät pienet tuulenpuuskat haitanneet. Taisi olla pikemminkin päinvastoin.
Houkuttelevasti kiemurtava polku vei yli tasaisen tunturinlaen. Tässä kelpasi kulkea.
Alamäen alkaessa Lainio kohosi polun oikealla puolen. Tuolle tunturille ei ainakaan vielä kulje retkeilyreittiä.
Aikaisemmin Kotamajalle kuljettiin suon yli pitkiä pitkospuita astellen. Nyt ei pitkoksia näkynyt vaan reitti kulki sorastettuna suon laitaa.
Hillan kukkia oli täälläkin hillittömästi.
Koska Kotamajan kuppila oli siis kiinni, söimme sen terassilla eväsleivät ja keitimme kaasulla kuumaa juotavaa. Oli ihan kiva lepuutella jalkoja ja ihastella maisemia. Täällä alhaallakin tuuli piti pahimmat hyttysparvet loitolla. Ohi kulki retkeilijöitä sekä jalan että pyörillä.
Kohtalaisen paussin jälkeen otimme suunnaksi Hangaskurun. Myös tuolle reitille johtavat pitkokset olivat kadonneet ja kuljimme suon yli sorapolkua.
Metsään päästyään Hangaskurun reitti oli leveää ladunpohjaa. Maasto oli mukavasti polveilevaa ja aurinkokin alkoi sopivasti paistaa.
Hangaskurun kota sijaitsi hienolla paikalla lammen ja suon välissä.
Täälläkin oli annettu pitkospuiden hissuksiin kadota suohon. Näytti siltä että näillä seuduilla soiden ja kosteikkojen pitkospuuosuudet joko sorastetaan tai korvataan metalliritilöillä. Hyvästi kauniit puiset polut.
Pidimme pienen tauon kodassa hyttysiä paossa. Liikkeellä oli mukavasti väkeä ja osa porukasta oli sytyttänyt nuotion makkaroitaan varten. Tilavassa kodassa kaikille riitti hyvin tilaa.
Istuskelun jälkeen olimme tarkkana polkujen risteyksessä jottemme ajautuneet Tahkokurun kodalle. Otimme suunnaksi Karilan.
Kuusi kukki.
Reittimme kulki halki hillan kukkia täynnä olevan suon. Soraa pitkin tietenkin.
Ylläs pilkotti näreiden takana.
Kohta olimmekin jo päivän viimeisillä kilometreillä.
Onneksi kuljimme leveää väylää sillä kokoajan retkeilijöiden määrä lisääntyi. Aika suuri osa fillareista oli sähköpyöriä... vaikkakaan ei noilla ipanoilla.
Äkäsjoen ylitettyämme olimmekin jo retken alkupisteessä.
Tämä oli hieno päivä tunturimaisemissa. Opasteet toimivat hyvin ja sää suosi. Käveltyä tuli noin 15 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti