Pyhäjoenpolulta Pallakselle

 

Muutama vuosi sitten yritimme päästä Pallaksen Pyhäjoenpolulle, mutta silloin polku oli remontin alla. Elokuisen Levi-viikkomme aikana koetimme uudelleen onneamme... ja johan tärppäs.

Pyhäjoenpolulle pääsee Pallasjärven nurkilta tieltä 957.

Kuten tuosta Sports Trackerin viivasta selviää emme tyytyneet vain Pyhäjoenpolkuun vaan pistäydyimme myös Pallastunturin juurella Vatikurussa.

Pyhäjoenpolun alku on avustettuna esteetön. Sorastettua leveää väylää oli helppo kävellä. Tätä ne silloin pari vuotta sitten rakentelivat.

Polun vierellä virtasi Pyhäjoki aika vilkkaana. Elokuisessa luonnossa joenrannan kasvit olivat vehreässä kunnossa.

Kun esteetön osuus loppui kauniisti veden äärelle päästiin kuluneelle metsäpolulle. Tästä eteenpäin sai taas askeltaa tarkemmin ettei kompuroinut juurakoissa ja kivissä. Toisaalta reitti muuttui myös hieman mielenkiintoisemmaksi.

Reittien risteyksessä olimme kulkeneet varsin lyhyen matkan. Koska Pallakselle oli vain viisi kilometriä päätimme poiketa siellä ja mahdollisesti lounastaa Pallashotellilla. Eihän tuosta tulisi kuin kymmenen lisäkilometriä.

Niinpä hetkeksi hylkäsimme Pyhäjoenpolun. Pallaksen suuntaan kävellessä ohitimme ensin tutkimusmetsän tötteröineen. Sitten alkoi ylämäki joka oikeastaan loppui vasta perillä.

Puun kuolema on muiden elämä. Vai onko niin ettei metsään kaatunut puu ikinä oikeasti kuolekaan.

Ylämäki jatkui ja jatkui. Pidimme pienen huilitauon kun oikeasti ei ollut minnekään kiire. Nyt oli helppo istuskella sillä hyttysiä ei enää juurikaan ollut. Mainittakoon että tässäkohdin kahvimitta otti ritolat. Löytäjä saa pitää.

Hetken kuluttua hoksasimme polun jota pitkin olimme pari vuotta sitten kulkeneet Mäntyrovanreitille. Olivat näemmä poistaneet reitistä ainakin tämän osuuden. Plussaa selkeästä merkinnästä.

Hyvän tovin kuluttua saavutimme Pallaksen kodan kaikkine lisärakennuksineen. Istuimme hetken nuotiopiirin penkillä hengähtämässä. Kauniista ilmasta huolimatta liikkeellä oli aika vähän porukkaa.

Kohta eteemme kohonnut Pallaskeron komea rinne hieman houkutti, mutta meillä oli muuta mielessä.

Orava Avenue ei ollut menettänyt mystisyyttään. Erilaiset uskonnot oravien esittämänä on aina hämmentävä kokemus. Näitä liikuttavia patsaita on avenuen varrella kaikkiaan seitsemän.

Koska Pallashotellin keittiö aloittaisi hommansa vasta hetken kuluttua päätimme odotellessa poiketa katsomassa mitä Vatikurulle kuuluu. Hotellin takana kohosi Laukukero.

Tästä olisi voinut aloittaa vaelluksen myös paljon pidemmälle... kuten jotkut näemmä tekivätkin.

Vehmaassa Vatikurussa oli näin elokuussa vettä varsin vähän. Uoman pohjakivet törröttivät kuivina. Pusikoista tosin näki ettei täällä ainakaan mistään kuivuudesta oltu kärsitty.

Vatikurun runsaus oli hämmentävää sillä viimekäyntimme ajoittui kesäkuulle ja tuolloin kasvillisuus oli paljon hillitympää.

Hetken kuluttua palasimme hissukseen hotellin nurkille. Ravintolan kokit olivat aloittaneet työpäivänsä ja pian pääsimme lounastamaan.

Hotellin sisäänkäynti oli aidattu mutta lukutaitoisina löysimme suht helposti oikean kulkureitin.

Syötyämme maittavan lounaan palasimme verkkaisesti Pallaksen kodalle ja lähdimme tästä paluumatkalle Pyhäjoelle.

Mikä tullessa oli hidasta ylämäkeä oli nyt joutuisaa alamäkeä. Eli liki koko matka.

Tuota pikaa olimme taas Pyhäjoenpolun varrella. Tästä jatkoimme keskenjäänyttä kierrostamme.

Matka jatkui vanhassa metsässä edelleen alamäkeen.

Pyhäjoen ylityksen jälkeen tulimme hienolla laajalle kalliolle. Onneksi reitti oli merkitty puihin sillä eipä sitä muuten olisi kivikosta löytänyt.

Kiviportaikon noustuamme olimme taas metsäpolulla. Vielä oli runsas kilometri kuljettavaa.

 

Tänne siintivät hienosti Pallaskeron rinteet. Ne näyttivät olevan ihan vieressä vaikka oikeasti matkaa oli se runsas viisi kilometriä.

Reitti vei meidät myös pienelle suolle. Pitkospuilta saatiin kiikariin etelänpuoleinen Lommoltunturi.

Reitti kiemurteli valoisaa pellonlaitaa ja myös outoa aidattua metsää. Kuuluikohan tuokin johonkin tutkimukseen?

Pyhäjoenpolku päättyi hieman nolosti autotielle. Tästä kun käveli tienlaitaa hieman eteenpäin tuli takaisin parkkipaikalle.

Päivän aikana kävelimme osapuilleen viisitoista kilometriä. Pyhäjoenpolku oli mielenkiintoinen pieni lenkki. Pitkästä ylämäestä huolimatta kannatti poiketa myös Pallaksella jossa pääsimme mahtitunturien ja uskonnollisten oravien pariin.