Leville luvattiin sateista elokuunpäivää joten päätimme tehdä vain lyhyehkön kävelyn Levitunturin alarinteillä.
Aloitimme retken kartan vasemmasta reunasta golfkentän parkkipaikalta. Kulkisimme vihreää väylää oikean reunan Sammuntuvalle. Ja sitten takaisin.
Osan matkasta ( tuon purppuraisen osuuden ) kävelisimme kuuluisan suursamaani Päiviön polkua.
Päivän taipaleesta ei tullut ihan niin selkeää kuin kartta antaisi ymmärtää.
Sports Trackerin viiva ainakin teki löysän banaanikahdeksikon.
Opastettu kävelyreitti lähti golfkentän nurkalta. Kentällä oli yllättävän paljon palloilijoita ottaen huomioon tihkusateen.
Tämä olikin oikein mukavaa kävelymaastoa. Sadekin piti välillä pieniä taukoja.
Levin kävelyviitoissa oli tietynlaista swingiä... vain musiikki puuttui.
Kaikista opasteista ja kartasta huolimatta kävelimme jossain polkujen risteyksessä harhaan ja päädyimme aivan liian aikaisin asfaltille. Vaan eipä tuo hirveesti haitannut sillä ihan pian löysimme Päiviön polun alun.
Suursamaani Päiviö, Kittilän noita ja parantaja, lienee ollut oikea historiallinen henkilö joka kuoli vuonna 1670. Häneen on liitetty monia kansantaruja ja sankaritekoja. Ihan periaatteesta me uskomme että ne kaikki ovat totta.
Päiviön polun infotauluissa oli Seppo Leinosen oivaltavia piirroksia.
Runsaan kilometrin mittainen Päiviön polku kulki osin helpossa maastossa, osin kivikossa.
Päiviön kerrotaan käyneen myös Tukholmassa parantamassa kuninkaan tyttären majavahajusteella. Varhaista shokkiterapiaa. Menomatkalla Päiviö myöhästyi laivasta mutta nopeasti hän taikoi itsensä joutseneksi ja sai laivan lentäen kiinni.
Päiviönrinne oli kartassamme nimeltään Kellostapuli. Muutaman sadan metrin koukkasulla pääsimme näkemään tuon kallioisen kukkulan maisemat.
Suursamaani Päiviön kerrotaan säynävän suoleen piiloutuneena käyneen tuhoamassa patoja, jotka estivät lohen nousun Kittilään.
Päiviönrinteeltä eli Kellostapulista avautui hieno näkymä Ounasjoelle. Ja kauas horisonttiin.
Tähän päättyi suursamaani Päiviön polku. Jatkoimme matkaa kohti Sammuntupaa ja siellä täällä saimme vielä nauttia Seppo Leinosen piirroksista.
Sammuntupa on porotila joka talvisin tarjoaa rekiajeluja ja sensellaista. Näin elokuussa porot olivat omilla teillään tunturissa. Tilan pihapiirissä oli silti monenmoista nähtävää.
Sammuntupa oli pikkiriikkinen kahvila. Sisällä oli pari pirttipöytää ja paljon katseltavaa.
Söimme kampanisut ja ihailimme tuvan koristuksia.
Kävipä tuuri kun osuimme näin hienoon taukopaikkaan.
Erikoisen elähdyttävän kahvittelun jälkeen lähdimme paluumatkalle. Vaihtelun vuoksi valitsimme nyt alempana rinteessä kulkevan reitin joka lienee oikeasti latupohjaa mutta nyt lumettomana aikana pyöräilijöiden käytössä.
Toki maastoon oli linjattu ihan omiakin reittejä fillareita varten.
Maastossa kiemurteli muutamia houkuttelevia väyliä joista valitsimme oikeaan suuntaan menevän.
Kuljimme nyt eri reittiä kuin menomatkalla ja niin osuimme myös vihannan viidakon kätkemille tosi liukkaille pitkoksille. Täällä ei ollut tietoakaan karusta tunturiluonnosta.
Pitkospuiden ja muutamien polunpätkien jälkeen olimme taas takaisin golfkentän nurkilla. Tästä oli enää lyhyt matka golfravintola Draiviin lounastamaan.
Sateesta huolimatta saimme kävellä mielenkiintoisen lenkin Levitunturin alarinteillä. Suursamaani Päiviö johdatti meidät Sammuntuvan suojiin.
Kuljimme noin kymmenen kilometriä eli ei mennyt tämäkään päivä ihan hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti