Mallorca 12 : Sóllerista mutkan kautta Port de Sólleriin

 

Mallorcan viikon viimeiseksi retkeksi valitsimme reitin joka veisi meidät mukavasti "kotikyläämme" Port de Sólleriin. Tämä oli myös sellainen jota ei löytynyt muutoin ansiokkaasta Rotherin Mallorca-kävelyoppaasta.

Port de Sóllerista pääsee ylempänä sijaitsevaan ja isompaan Sólleriin joko satavuotiaalla ratikalla tai taksilla. Ratikka maksoi vierailumme aikana 18 euroa kahdelta ja taksi noin kympin. Tälläkertaa valitsimme taksin. Se jätti meidät Sóllerin kirkon juurelle josta osasimme suunnistaa oikeaan suuntaan.

Kapoinen Carrer del Capita Angelats oli kuja jota pitkin pääsimme ison Ma-11-tien varteen. Ma-11 on varsin vilkas väylä. Runsaasta liikenteestä huolimatta pääsimme sen yli ja tulimme oitis opastetulle reitille.

Läksimme tästä seuraamaan Deiaa.

Heti alkoi ylämäki, tottakai. Tämä oli myös autotie jota pitkin pääsi ylärinteen taloihin mutta onneksi liikenne oli hyvin hiljaista.

Kohta ylitimme raiteet joita pitkin kulkee kuuluisa satavuotias juna Palman ja Sóllerin välillä. Valitettavasti emme onnistuneet näkemään tuota kaunistusta... kuten emme viimevuonnakaan.

Katu muuttui poluksi ja ylämäki jyrkkeni. Tämä oli kuitenkin niin mukavaa käveltävää ettei muutama hikipisara haitannut mitään. Ympärillä oli viljelyksiä ja oliivipuita.

Muutaman mutkan jälkeen avautui maisema Sólleriin. Aika kivan näköinen kaupunki omassa pikku laaksossaan.

Meidän nousujohteinen kulkumme jatkui seuraavaan polkujen risteykseen josta edelleen otimme suunnaksi Deian. Näillä rinteillä risteili useampi opastettu reitti. Täytyi vain tietää se oma oikea suunta.

Nyt pääsimme jo hieman tasamaallekin mistä kintut kiittivät.

Opasteita oli matkan varrella riittävästi. Toiset pienempiä kuin toiset.

Välillä kuljimme kauniita hämyisiä polkuja, välillä vielä hämärämpiä. Nyt olivat isoimmat ylämäet takanapäin ja kulku kevyttä.

Kävelymme jatkui hienojen kivimuurien ja pengerrysten katveessa.

Ohitimme sitrus- ja oliivitiloja. Huomioimme myös mehiläisten työmaan.

Muutama porttikin oli reitillä sillä täällä laidunsivat lampaat, aasit ja hevoset. 

Portin jälkeen tulimme asfalttitielle.

Hämmentävän maatalouskoneen (?) jälkeen asfalttitie kapeni kovasti ja kapeikkoon oli parkkeerattu vespa. Miksipä ei.

Ja niin saavutimme Capella de Castellon.

Kappelin vierellä oli opasteita paitsi Deiaan, myös ylämäen kahvila Son Micoon. Ei siis muuta kuin mäkeen vaan...

Tämä oli ensimmäinen kerta tämän Mallorca-viikkomme aikana kun osuimme Son Micoon poutasäällä. Niinpä saimme nauttia sitruunamarenki-piiraamme upean maiseman äärellä. Ihan parasta!

Elähdyttävän tauon jälkeen matka jatkui. Päätimme tehdä hieman pidemmän kierroksen ja kävellä Port de Sólleriin kartan yläreunan Refugi de Muletan kautta.

Laskeuduimme Son Micolta vilkkaan autotien laitaan. Onneksi tätä ei kuljettu kovin pitkää matkaa vaan tie vaihtui pienemmäksi kylätieksi.

Nyt saatiin vähän maisemaa merellekin.

Ohitimme oliivipuupengerryksiä. Osa niistä näytti olevan korjauksen alla.

Lopulta asfaltti vaihtui leppoisaksi soratieksi. 

Ennenkuin käännyimme Refugi de Muletan polulle pidimme popup appelsiinimehutauon. Iso lasi takuutuoretta mehua maksoi neljä euroa. Kaveri puristi aika monta hedelmää yhtä lasillista varten. Kuoret hän heitti viereiseen kottikärryyn joka kuhisi mehiläisiä.

Nyt polkumme muuttui kapeaksi ja kivikkoiseksi. Ja lieväksi ylämäeksi.

Muutaman mutkan jälkeen Port de Sóller ilmestyi puiden takaa.

Reitti kiemurteli kivikoissa välillä ylä- välillä alamäkeen. Täällä oli yllättävän vähän kulkijoita.

Lopulta saavutimme niemen nokassa kököttävän majakan. Tähän päättyi metsäpolkumme ja loppumatkan kuljimme siloista asfaltoitua alamäkeä Port de Sólleriin.

Tieltä avautui hienoja kuvakulmia majapaikkaamme.

Päivän aikana kävelimme osapuilleen 14 kilometriä. Tämä ei todellakaan ollut suorin reitti Sóllerin ja Port de Sóllerin välillä... mutta ei kyllä huonoinkaan.

Tähän reittiin päättyi viikkomme Mallorcalla. Viikon aikana teimme joka päivä retken hienoon maastoon ja muutaman kerran saimme maistiaisia myös komeasta Tramuntana-vuoristosta... toki vain sen helpoimmista poluista.

Saattaa olla että joskus vielä palaamme näihin maisemiin.