Port de Sóllerista pääsee ylempänä sijaitsevaan ja isompaan Sólleriin joko satavuotiaalla ratikalla tai taksilla. Ratikka maksoi vierailumme aikana 18 euroa kahdelta ja taksi noin kympin. Tälläkertaa valitsimme taksin. Se jätti meidät Sóllerin kirkon juurelle josta osasimme suunnistaa oikeaan suuntaan.
Kapoinen Carrer del Capita Angelats oli kuja jota pitkin pääsimme ison Ma-11-tien varteen. Ma-11 on varsin vilkas väylä. Runsaasta liikenteestä huolimatta pääsimme sen yli ja tulimme oitis opastetulle reitille.
Läksimme tästä seuraamaan Deiaa.
Meidän nousujohteinen kulkumme jatkui seuraavaan polkujen risteykseen josta edelleen otimme suunnaksi Deian. Näillä rinteillä risteili useampi opastettu reitti. Täytyi vain tietää se oma oikea suunta.
Opasteita oli matkan varrella riittävästi. Toiset pienempiä kuin toiset.
Kävelymme jatkui hienojen kivimuurien ja pengerrysten katveessa.
Muutama porttikin oli reitillä sillä täällä laidunsivat lampaat, aasit ja hevoset.
Portin jälkeen tulimme asfalttitielle.
Kappelin vierellä oli opasteita paitsi Deiaan, myös ylämäen kahvila Son Micoon. Ei siis muuta kuin mäkeen vaan...
Laskeuduimme Son Micolta vilkkaan autotien laitaan. Onneksi tätä ei kuljettu kovin pitkää matkaa vaan tie vaihtui pienemmäksi kylätieksi.
Ohitimme oliivipuupengerryksiä. Osa niistä näytti olevan korjauksen alla.
Ennenkuin käännyimme Refugi de Muletan polulle pidimme popup appelsiinimehutauon. Iso lasi takuutuoretta mehua maksoi neljä euroa. Kaveri puristi aika monta hedelmää yhtä lasillista varten. Kuoret hän heitti viereiseen kottikärryyn joka kuhisi mehiläisiä.
Muutaman mutkan jälkeen Port de Sóller ilmestyi puiden takaa.
Tieltä avautui hienoja kuvakulmia majapaikkaamme.
Päivän aikana kävelimme osapuilleen 14 kilometriä. Tämä ei todellakaan ollut suorin reitti Sóllerin ja Port de Sóllerin välillä... mutta ei kyllä huonoinkaan.
Tähän reittiin päättyi viikkomme Mallorcalla. Viikon aikana teimme joka päivä retken hienoon maastoon ja muutaman kerran saimme maistiaisia myös komeasta Tramuntana-vuoristosta... toki vain sen helpoimmista poluista.
Saattaa olla että joskus vielä palaamme näihin maisemiin.
Tänään juuri suunniteltiin kesäretkeä Saimaalle, jossa on tarkoitus meloa ja pyöräillä. Olisi hienoa, jos sielläkin olisi matkan varrella vastapuristettua appelsiinimehua myynnissä. Harmi, että näin ei kuitenkaan taida olla. Todennäköisesti tulisi ostettua kaksikin lasillista. Toivottavasti reitillänne mehukauppa kävi hyvin, kuoria näytti jo jonkin verran olevan.
VastaaPoistaJa onpa hieno auringonlasku!
Juu Mikko, tietäisin aika montakin polunvartta ja tunturin kuvetta johon tuollainen popup-mehumyynti sopisi. Kesäretki Saimaalle kuulostaa hyvältä.
Poistat.Tiina