Mallorca 11 : Bunyolan metsäinen lenkki

 

Vielä oli muutama päivä aikaa seikkailla Mallorcan maastossa. Nyt suuntasimme Bunyolan kylään hieman Sóllerista etelään. Taksimatka Port de Sóllerista tänne maksoi noin kolmekymppiä.

Luvassa oli hyvää kävelykeliä.

Päivän retki veisi meidät korkealle Penyal d´Honorin näköalapaikalle. Edessä oli siis kapuamista, mutta siihen olimme jo Mallorcalla tottuneet. Ja näköalapaikan jälkeen odotettavissa olisi pitkä alamäki.

( kartta: Rother Walking Guide Mallorca )

Nousu alkoi aivan Bunyolan kirkon vierestä. Kylän sisällä kipusimme jo monta nousumetriä kun kiviset portaikot johdattivat meitä aina vain ylöspäin. Tässä mäessä asui varmaan kovakuntoista väkeä.

Lopulta pääsimme ainakin hetkeksi tasaisemmalle. Viitoissa ei mainittu Penyal d´Honoria mutta osasimme kulkea Cas Garriguerin suuntaan. Nuo viitat näyttivät tosi tuoreilta eli täälläkin oli panostettu meihin patikoitsijoihin.

Metsään päästyämme tulimme ensimmäisten kivirakennelmien äärelle. Näitä näkyi reitin varrella tämän tästä ja koko päivän. Täällä oli ammoin poltettu puuhiiltä. Isoimmat kivikasoista olivat kalkkiuuneja joissa kalkkikiviä poltettiin muuraustarpeisiin, kalkkimaalin tekoon ja myös maanparannuskalkiksi.

Reitti oli suht hyvin opastettu... ja johdatti ylämäkeen.

Välillä puiden välistä näkyi hieman maisemaakin. Oli kyllä kiva välillä pysähtyä katselemaan ympärille. Hengitys pääsi tasaantumaan.

Ylämäen puolivälissä hieman jo kulunut kyltti opasti pienemmälle näköalapaikalle. Pakkohan tuota oli mennä katsomaan.

Tulimme hienon jyrkän kallion päälle. Taisimme seistä juurikin tuollaisen pudotuksen partaalla.

Kovin oli vehreä maisema.

Retkemme jatkui hienossa metsässä kivirakennelmien keskellä. Ympärillä kaikui monenlaisten lintujen liverryksiä.

Lopulta saavutimme opasteen joka johdatti Penyal d`Honorille. 

Helppokulkuinen ja vaihteeksi maltillisesti nouseva väylä vei meitä mukavasti eteenpäin.

Seuraavalta opasteelta läksimme nousemaan kivikkoista, kapeaa ja jyrkkää polkua jolla sai loikkia kiveltä toiselle.

Ja sitten olimme perillä. Kallioiden päälle oli tehty sementtinen tasanne ja jotenkin näytti siltä että homma oli vielä kesken. Ehkä tähän oli suunniteltu kaiteitakin? Ainakin pystysuora pudotus olisi ollut vähemmän pelottava kaiteen suojasta.

Täällä riitti maisemia. Olimme noin 300 metriä korkeammalla kuin edellisellä pienemmällä näköalapaikalla.

Etelänpuolella näkyi Palma meren rannalla. Tuo on sitä Mallorcan tasaisempaa osaa.

Kaukana alhaalla kiemurteli autotie. Lähemmäksi reunaa en uskaltanut mennä.

Pitkähkön ja huimaavan tähyilyn jälkeen laskeuduimme alemmaksi ja lähdimme metsäpolkua kohti Cas Garrigueria. Siellä pidettäisiin evästauko. Tästä alkoi luvattu pitkä alamäki. Kyllä kelpasi.

Cas Garriguer on puiden alle piiloutuva retkeilyalue. Pääsimme oikein pöydän ääreen syömään isoimmat eväät pois. Paikalla oli myös retkeilijöitä odottelevia peippoja joille kelpasivat keksinmurut.

Hyvänmittaisen istuskelun jälkeen palattiin alamäkeen. 

Ohitimme jälleen useita kivirakennelmia. Täällä on joskus käynyt aikamoinen hyörinä noiden polttouunien äärellä.

Kun tulimme kyllin alas saavutimme oliivitarhan. Hetken saimme kulkea ikivanhojen oliivipuiden äärellä.

Sitten tulimme retkemme kapeimpaan kohtaan. Täällä kalliot melkein sulkivat reittimme. Jännä paikka.

Pian kapeikon jälkeen astelimme kohtalaisen oudolle maatilalle. Opaskirjan mukaan paikan nimi on Sa Cova.

Tilan päärakennus oli kallion sisällä ja pihalla asteli useita riikinkukkoja. Tämä ei ollut mikään muinaisjäänne vaan oikea koti.

Olipa hienoa että saimme luvan kävellä näin hienon pihapiirin halki.

Alamäki senkun jatkui. Nyt pääsimme pois kallioiden puristuksesta. Tien laidassa oli oliivilehtoja ja useita isompia maatiloja.

Tienpientareen kukkaloistoa.

Rauhallinen maalaistie johdatti meidät aika vilkkaan autotien laitaan. Onneksi tuossa oli tilaa kävelijöille.

Palasimme Bunyolaan. Kävelimme pitkän suoran ja pääsimme retken alkupisteeseen eli kirkon kulmalle. Ihan läheltä löytyi mukava ruokapaikka.

Olimme ajatelleet palaavamme Sólleriin satavuotiaalla junalla joka Palman ja Sóllerin välillä pysähtyi myös täällä. Kävi kuitenkin ilmi että olisimme joutuneet odottamaan seuraavaa junaa nelisen tuntia. Siksipä turvauduimme taas kävelijän parhaaseen ystävään eli taksiin.

Tämä oli kyllä varsin hieno metsäinen retki. Maisemia riitti, oli monenlaista nähtävää ja yllättäviä asumuksia. Reitin pituus oli noin 13 kilometriä.

(kuva : Rother Walking Guide Mallorca )