Mallorca 9 : Deiasta Port de Sólleriin

 

Mallorcan aamu valkeni hieman sateisena mutta kun maltoimme odottaa hetken alkoi taivaskin kirkastua. Läksimme taksikyydillä Port de Sóllerista läheiseen Deiaan, tuo lysti maksoi alle 30 euroa.

Deiasta Port de Sólleriin kulkee opastettu GR-221-reitti. Me halusimme kuitenkin tehdä päivän aluksi kierroksen merenrannassa. Niinpä suuntasimme Cala de Deiaan. Sinne lähti reitti tuon hienon muraalin juurelta.

Vastikään loppuneet sateet olivat tehneet polusta märän mutta pikkuhiljaa aurinko pääsi kuivattamaan seutua. Rantaan vievä reitti oli sopuisaa alamäkeä.

Saavutimme Cala de Deian tuota pikaa. Etsimämme reitti ei lähtenyt ihan rannasta. Kun olimme palanneet omia jälkiämme jonkin matkaa löytyivät rinteestä oikeat portaat oikeaan suuntaan.

Nousimme nopsasti rannan yläpuolelle. 

Ja sitten vieläkin ylemmäksi.

Onneksi hoksasimme polun varressa valkoisen nuolen, sillä muutoin olisimme kulkeutuneet kauaksi meren pauhusta.

Nyt pääsimme oikeiden asioiden äärelle.

Polkumme kulki rantaviivaa seuraillen korkealla veden yläpuolella. 

Välillä tasapainottelimme kivikossa, välillä oli oikein kaiteitakin suojana. Onneksi polut ja kivet olivat jo ehtineet kuivua eikä ollut kovin liukasta.

Kuljimme hyvän matkaa merta ja kallioita ihaillen.

Aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta kun pidimme pienen huilitauon meren ääniä kuunnellen.

Nyt oli aika palata ihmisten ilmoille ja keksiä miten parhaiten pääsisimme täältä sivupolultamme opastetulle GR-reitille.

Päätimme kokeeksi lähteä seuraamaan hotelli Costa d`Orin opastetta ylämäkeen. Luultavasti sieltä pääsisimme Ma-10-tielle jonka toisella puolen kulki tuo GR-reitti.

Ohitimme hotellin, kuljimme jonkin aikaa sen yksityistietä ylämäkeen ja kävelimme sitten halki Llucalcarin kylän. Toivoimme että täältä olisi löytynyt meitä varten kahvila mutta eipä sellaista näkynyt.

Kylästä nousimme vielä pitkät kiviportaat, ylitimme tien Ma-10 ja lopulta löysimme etsimämme polun. Sen merkkinä oli tien varressa pieni kivikasa. Kiitos siitä.

Pienen sekoilun jälkeen tuo huomaamaton polku johdatti meidät GR-reitille jota lähdimme seuraamaan kohti Sólleria. Täällä suositulla väylällä olikin aika paljon kulkijoita. Moni halusi kävellä näissä hienoissa maisemissa.

Kun polun varressa portaiden juuressa oli mainos appelsiinimehusta niin pakkohan sitä oli mennä maistamaan.

Kaksi isoa lasillista todella tuoretta mehua maksoi 8 euroa... ei halpaa mutta hyvää.

Ja olihan sitä luvattua maisemaakin. Nyt huomattiin että taivaalle oli alkanut kerääntyä synkkiä pilviä.

Mehujen jälkeen oli kevyttä jatkaa matkaa. Polku kulki kivasti kumpuilevassa maastossa ja kiviä riitti jokapuolella.

Suunnilleen näillä kohdin alkoi vesisade. Lisäsimme päälle goretexiä ja reppuihin sadesuojat. Vettä tuli vain hetken maltillisesti ja sitten joku avasi hanan täysille.

Yhtäkkiä polku muuttui puroksi ja kivet liukkaiksi.

Sade oli niin rankkaa että katsoin parhaaksi pitää kameran piilossa. Jatkoimme taivallustamme ajoittain vedessä kahlaten. Yritimme pitää sadetaukoa Son Micon kahvilassa mutta se oli niin täynnä vettä valuvaa väkeä että jatkoimme matkaa.

Palasimme kohti Port de Sólleria turvallisuussyistä samaa helppoa polkua kuin edellispäivänäkin. Eli suuntasimme polulle joka lähti Corazon-hotellin takapihalta. Hieno reitti se oli sateessakin ja melkein ilman liukkaita jyrkänteitä.

Läpimärkien lammasressukoiden jälkeen tulimme appelsiiniviljelmille. Kohtelias kyltti kertoi kenelle appelsiinit oikeasti kuuluvat.

Loppumatka kulki metsäistä polkua. Sade jatkui ja kamera pysyi taskussa.

Päivän aikana kävelimme noin13,5 kilometriä. Onnekkaasti iso osa siitä kului auringonpaisteessa. Meren äärellä kulkeminen oli hienoa ja hyvin opastettu GR-reitti kulki kauniissa maisemissa.

Ja kunhan saimme varusteemme kuivattua olimme valmiita seuraavan päivän seikkailuun.