Koli : Paimenenpolku

 

Kun Koli-viikollemme osui yksi ainoa hieman sateinen päivä päätimme sen aikana tehdä pienen kävelyn jolla ei olisi evästaukoa. Näin välttyisimme pakolliselta sateessa istuskelulta. Sellaiseksi reitiksi sopi hyvin Paimenen polku.

Tälle polulle pääsee Kotaniementien varrelta Paimenenvaaran parkkipaikalta. 

Paimenen polun suositeltu kiertosuunta oli myötäpäivään joten lähdimme opasteelta vasemmalle.

Pääsimme heti hienoon metsään. Alun kuusikon jälkeen kasvillisuus oli Kolille tyypillisesti rehevää.

Polku näkyi selkeästi mutta ei ollut niin paljon tallottu kuin muut alueen reitit.

Pienen viehkon saniaisten täyttämän notkahduksen jälkeen alkoi ylämäki... jota riittikin jonkin matkaa.

Jyrkemmässä kohdin auttoivat puiset portaat. Askelmia tuntui riittävän aika pitkään. Tässä meinasi hiki nousta pintaan.

Portaikon päätyttyä kuljimme hetken tasaisella väylällä kukkien keskellä. Kintut kiittivät.

Tähän kohtaan osui se luvattu sade.

Sitten tulimme polkujen risteykseen josta lähdimme tsekkaamaan Paimenenvaaran taukopaikan.

Taukopaikalta löytyi kaikki tarvittava eli nuotiopiiri, klapivarasto ja huussi. Sadesää ei vaan houkuttanut istuskeluun... eikä meillä oikein ollut eväitäkään mukana.

Jatkoimme siis matkaa Paimenen polulla. Vaihtelevassa maastossa oli kiva kävellä eikä sadekaan yltynyt kovin kummoiseksi.

Kun putkahdimme metsästä jäkäläiselle kalliolle kadotimme oikean polun. Varvikossa kulki polkuja joka suuntaan ja me tietenkin seurasimme väärää väylää... mutta vain hetken. 

Täältä avautui jonkin sortin maisema Jerolle.

Maisemien ihailun jälkeen oikeaan suuntaan kulkenut polku toi meidät todella jyrkkien ja pitkien puuportaiden yläpäähän.

Laskeuduimme kapeaa portaikkoa jyrkästi ja varovaisesti, kuljimme hetken polkua ja tulimme uusien rappusten luo. 

Nämä eivät olleet niin hurjat kuin edelliset.

Sitten jäljellä olikin muutama askel kivikossa ja ympyrä sulkeutui.

Paimenen polku on pituudeltaan noin 2,5 kilometriä. Sen varrelle mahtuu monenlaista metsää ja maisemaa. Paimenenvaaran nuotiopiiri olisi ollut kiva taukopaikka jollei olisi satanut.

Tätä reittiä voi suositella jos haluaa vain piipahtaa metsässä eikä pelkää ylämäkiä.

Koska sää näytti selkenevän ajaa hurautimme vielä Räsävaaran näköalatornille..... siitä seuraavaksi.