Sää oli sateinen kun kurvasimme museon pihaan jossa parkkeeraus on ilmaista. Pääsylipun oheen saimme mainion suomenkielisen opasvihkosen. Sitä olen käyttänyt lähteenä tässä jutussa.
Kävelimme leikkikentän halki kalliokaiverrusten äärelle.
Reitti oli helppokulkuinen puisten käytävien ansiosta.
Näissä kahdessa kuvassa kaiverrukset ovat alkuperäisessä muodossaan. Niitä on aika vaikea erottaa kalliosta ainakin tässä valossa.
1970- luvulla kaiverrukset värjättiin punaisiksi koska oletettiin niiden aikoinaan olleen värjättyjä. Ihan viime vuosina väriä on alettu poistaa.
Toivottavasti jättävät osan teoksista putsaamatta sillä niitä on hankala nähdä ilman korosteväriä.
Itseasiassa vanhimmat kaiverrukset ovat täällä korkealla. Kun silokalliota paljastui pikkuhiljaa lisää uudet taiteilija-sukupolvet raapustivat niihin omat kuvionsa. Tästä johtuu myös töiden iso ikähaarukka eli 2000 - 7000 vuotta.
Kuville ja niiden merkityksille on etsitty selityksiä. Teorioita on monenlaisia eikä tietenkään ole varmuutta oikeista tulkinnoista. Opaslehtisessä liki jokaiseen kuvakokonaisuuteen liittyy jokin tarina... niitä voi toki itsekin keksiä sillä kuvat pistävät mielikuvituksen liikkeelle.
Museon sisätiloissa oli jonkin verran lisää tietoa rannan kaiverruksista. Enimmäkseen esillä oli alueen muuta historiaa, joka tuntui vähän valjulta ulkona nähtyjen teosten jälkeen.
Ja ehkä tuo viesti on se että meidän tulee vaalia haurasta yhteyttämme luontoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti