Retki Saanajärvelle

 

Seuraava retkemme Kilpisjärvellä suuntaantui Saanajärvelle. Alunperin olisimme halunneet kiertää Saanan mutta lehtojensuojelualueen halki kulkeva polku oli suljettu. Niinpä valitsimme tämän Saanan nurkilla kulkevan reitin jolle on opaste Käsivarrentien laidalla. Kartta kertonee tarkemmin. 

Pituutta retkelle tuli noin 10 kilometriä.

Kävelymme alkoi kivistä polkua pitkin eikä tuo juurikaan päivän aikana muuttunut. Edellisen yön sateen jäljiltä oli hieman liukasta mutta siitä selvittiin.

Reitin varrella oli useampia vesiesteitä ja ne oli kohtalaisen helppo ylittää pomppimalla kiveltä toiselle.

Kaukaisuudessa joku iso mörkö oli huntujen peitossa.

Ohitimme muutaman pienen putouksen. Niiden pauhu kaikui yllättävän kauas.

Kuljimme koko ajan ylämäkeen. 

Opaste varmisti meille ettei Saana ollut kierretävissä polkuja pitkin.

Tuonhan me jo tiesimmekin.

Kun kulkee hyvän matkaa ylämäkeen alkaa olla korkealla. Takanamme avautui hieno maisema. 

Täällä ylempänä kävi navakka pohjoisenpuoleinen tuuli joka tuntui välillä tosi kylmältä.

Yhä vain huntu peitti jotain mahtavaa.

Vilukko kukki kauniisti tässäkin maisemassa.

Sitten kohtasimme mystisen rakennelman jäänteet. Olivatko nämä peräisin toisen maailmansodan ajoilta ? En löytänyt netistä selitystä eli jos joku tietää paremmin olen kiitollinen tiedoista. 

( Kiitos Menninkäisen tieto rakennelmasta löytyy kommenteista )

Pitkän ylämäen päätteksi saavutimme Saanajärven kodan opasteen.

Edessä oli lisää kiveltä toiselle pomppimista. Tämä oli helppoa ihmiselle joka on viettänyt lapsuutensa kesät juurikin pomppimalla kiveltä toiselle.

Vieläkään ei huntu poistunut tuolta ylhäältä.

Saanajärven rannalla on parikin kotaa. Valitsimme niistä sen jossa on enemmän ikkunoita. Saimme viettää mukavan evästauon tuulelta suojassa.

Ja kun kohtalaisen pitkän tauon jälkeen astuimme kodasta oli edessämme Kilpisjärven mahtava Saana kaikessa komeudessaan.

Nappasin pienen kamerani zoomilla lähikuvan Saanan otsakörmystä. Siinä ovat kivet kohdillaan.

Aloitimme paluumatkan omia jälkiämme pitkin. Nyt tuuli oli myötäinen eikä lainkaan niin kylmä.

Nyt pääsimme laskettelemaan alamäkeen. Tosin kivikoissa askelluksen piti edelleen olla tarkkaa.

Kun saavutimme Tsahkaljärvelle poikkeavan polun läksimme kulkemaan sitä pitkin.

Myös sen varrella oli ylitettäviä purosia.

Vielä ei oltu päästy oikeaan ruskaan mutta mukavia väriläiskiä oli siellä täällä. 

Ja paljon variksenmarjoja.

Tsahkaljärvelle laskeutuminen kulki tunturikoivikon halki.

Rannan jälkeen ohitimme Tsahkalputouksen ja jäljellä oli vain helppo, lavea ja ennenkaikkea tasainen alamäki hotellin pihaan.

Tämä oli hieno kymmenkilometrinen retki Kilpisjärven upeassa maastossa. Oli mielenkiintoista nähdä mahtava Saana hieman eri vinkkelistä.

Seuraava päivä vei meidät uusiin maisemiin.