Aulangolla

 

Kesän edetessä tuli taas tarve poiketa Hämeenlinnan Aulangolla. Moinen on hämeenlinnalaiselle suht helppoa.

Jätimme auton näkötornin parkkipaikalle.

Ajatuksena oli jälleen kiertää Aulangonjärvi. Teimme sen vastapäivään.

Aluksi poikkesimme tornille. Jo sen alla olevalta näköalatasenteelta aukenee hieno näkymä järvelle ja Lusikkaniemeen.

Ennen torniin menoa kiitimme taas Hugoa Aulangon rakentamisesta.

Tornissa edessä oli runsaasti portaita. Ja hienoja yksityiskohtia.

Täältä korkealta näimme Lusikkaniemen hieman eri perspektiivistä.

Vanajavesi jatkuu pitkälle pohjoiseen. Ammoin Aulangonjärvi oli osa siitä mutta sitten ihminen puuttui asiaan ja salpasi Aulangonjärven omaksi lätäkökseen.

Tornin jälkeen jatkoimme laskeutumista kohti karhunluolaa.

Tämä kivinen portaikko on varsin pitkä ( askelmia 322 ) mutta kulkee hienosssa maisemassa.

Ja alhaalla odottaa karhuperhe. Se on Stigellin viimeinen teos vuodelta 1906. Stigell hommasi Korkeasaaaresta oikean karhunpennun mallikseen mutta se oli liian vilkas ja lopulta mallina oli täytetty karhu.

Karhunluolalta laskeuduimme järven tuntumaan. Tänne on suunniteltu reitin levennys mutta vielä se ei kulkuamme haitannut.

Kihtersuon uimarannalla oli hiljaista. Vilakka tuuli kävi pohjoisesta.

Uimaranna jälkeen kuljettiin sorastettua polkua pitkosille. Elokuun vihreys oli parhaimmillaan.

Pellon ohitimme hienoa polkua pitkin ja sitten suuntasimme Levonkalliolle... vai Käärmekalliolle?

Rantaa pitkin kulkevat pitkokset ovat reitin hienoin osuus. Puupolku on  pääsääntöisesti priimakunnossa.

Reitin ainoa nuotiopaikka oli täynnä väkeä. Onneksi jätimme makkarat kotiin.

Me nousimme nuotipiirin vierestä pitkät portaat korkeuksiin.

Löysimme hyvän taukopaikan parhaasta maisemasta. Kylläpä eväät maisuivat hyvältä.

Tauon jälkeen retki jatkui selkeää polkua pitkin. Isoimmat mäet olivat nyt takana.

Reitille oli tuotu uutta haketta jonka keltainen väri vei ajatukset jo syksyyn.

Kuljimme hajoamassa olevien lomamökkien ohi ... 

ja nauroimme jälleen kerran parkkipaikan liikennemerkille.

Peltoaukealla  kävelimme tuimaan vastatuuleen. Mutta ei se kulkua haitannut.

Pienellä asuntoalueella tuuli helpotti.

Ohitimme golfkentän jonka jälkeen opaste opasti meidät onneksi takaisin metsään.

Reitti toi meidät Aulangon ulkoilumajan vierelle. Tästä suunnistimme kohti näkötornin parkkipaikkaa.

Nyt pääsimme etsimään suorimman reitin autolle. Opasteet opastivat joko karhunluolalle tai näkötornille ja me valitsimme niiden välistä pyöräilijöiden reitin ...

... joka kohta vaihtui ratsuväen poluksi.

Viimeinen opaste vei meidät näkötornin parkkipaikalle.

Tämä retki Aulangon maastossa oli pituudeltaan noin 7.5 kilometriä. Kuljimme kansallismaisemissa Sibeliuksen viitoittamaa reittiä. Saimme kävellä liki koko matkan auringonpaisteessa. 

Vasta automatkalla kotiin alkoi sade.