Helvetinjärven kansallispuistossa

 

Retkemme Helvetinjärven kansallispuistossa alkoi Haukanhietan parkkipaikalta. Tie sinne oli kiemurainen ja melkein ajokelpoinen sorapolku.

Teimme meno-paluukävelyn Helvetinkolulle. Pituutta tuolle tuli liki 12 kilometriä.

Puiston portin viereen oli parkkeerattu saksalainen Trabant. Pieni hetki kului sen ihailussa ja ihmetellessä kuka kumma oli ajanut halki Euroopan pikkuruisella Trabantilla.

Metsään johdattavat opasteet vetelivät viimeisiään. Osa niistä oli jo lukukelvottomia. Me toki tiesimme minne kävellä mutta eihän tuo ollut kovin rohkaisevaa.

Reitti alkoi leveänä eikä eksymisen vaaraa todellakaan ollut.

Muinaisia majavien jälkiä näkyi siellä täällä.

Saimme kulkea hienossa maastossa. Sateen jäljiltä metsä tuoksui muhevalta... ja kesältä.

Reitin varrella on useita portaikkoja. Välillä kiivettiin, välillä laskeuduttiin. Pääsääntöisesti askelmat olivat kävelykunnossa. Joissain kohdin tarkka askellus oli tarpeen.

Helvetinjärven metsät ovat vaikuttavia. Komeita mäntyjä seurasivat jyhkeät kuusikot.

Pitkospuita käveltiin päivän aikana useamman kerran. Aina ne eivät olleet priimaa mutta kuitenkin käveltävissä. Kostea keli teki paikoin tepposensa mutta liukastumisilta vältyttiin.

Rinteen kolme metsänpeikkoa seurasi kulkuamme. Tervehdimme heitä ja toivoimme että näin pysyisimme hyvissä väleissä moisten otusten kanssa.

Kun 11 vuotta sitten ohitimme tuon kivenjärkäleen oli sen päälle pinottu pienempiä murikoita. Sittemmin joku lienee poistanut ne ja hyvä niin.

Ilmoitus majavien ahkeruudesta hieman säikäytti mutta turhaan. Pitkokset olivat pienellä loikkimisella lähes kulkukelpoiset.

Viimeiset pitkät portaat veivät meidät Helvetinkolun yläpuolelle ja pian myös näköalatasanteelle.

Näköalatasanteelta näkyi hieno Helvetinjärvi ja saattoipa sieltä kurkistaa itse koluunkin.

Metsähallituksen kyltin kunto kertoi alueen opaskylttien rappiosta.

Pidimme lounastauon näköalatasanteen tuntumassa. Nyt kyllä kelpasi lepuutta koipia sillä ylä- ja alamäet sekä runsaat portaikot vaativat veronsa.

Istuimme hyvän tovin komeassa maisemassa. Välillä kävimme kurkkimassa kolua täältä ylhäältä ja se klassinen näkymä riitti meille.

Paluumatkalla ylämäet muuttuivat alamäiksi ja päinvastoin. Se ei tehnyt niistä yhtään helpompia.

Ohimennen tervehdimme taas rinteen peikkotrioa.

Loppumatkasta pidimme pienen virkistystauon järvimaisemaa ihaillen. 

Täälläkin kallioissa oli kolun kaltaisia halkeamia.

Kävelymme aikana puistonportilla nököttävä Trabant oli saanut ystävän. 

Päivämme Helvetinjärven kansallispuistossa ei ollut ihan helppo. Maaston korkeuserot ja kosteilla pitkospuilla taiteilut tuntuivat kintuissa. Komeat näkymät ja hieno metsä tekivät retkestä käymisen arvoisen.