Suosikkikaupungistani Pontevedrasta lähdetään, ei Puente de Santiagoa, vaan Puente del Burgoa pitkin. Edessä on radanvartta, joen reunaa ja viinitarhoja.
Taivalta Caldas de Reisiin on mukavat 23 kilometriä. Matkan varrella on vain muutama kahvila, joten kannattaa pistää vähän evästä reppuun.
Reitti on kohtalaisen tasaista, vain yksi pikku mäki osuu matkalle.
Tällä etapilla on runsaasti viinitarhoja.
Tässä ensimmäisessä kuvassa taipaleella ollaan syyskuussa ja kypsiä rypäleitä roikkuu ihan käden ulottuvilla. Helle nostaa pölyä polusta.
Suunnilleen samassa paikassa huhtikuussa viiniköynnökset ovat vasta heräilemässä. Maisema on silti, tai juuri siksi, keväistä ja kaunista.
Syyskuun helteissä Caldas de Reisiin läpi virtaava Rio Umia on kuivahtanut puroseksi. Oikeasti, normaalisti, tässä jyllää totinen virta.
Kaupungin toinen joki on Rio Bermana. Tämän ikivanhan sillan vieressä on kaupungin albergue, hyvällä paikalla keskustan tuntumassa.
Muita yöpymispaikkoja on kohtalaisen paljon, sillä Caldas de Reis on tärkeä kylpyläkaupunki.
Hotel Davila on vanhahtava, pölyinen hotelli, jonka aamiaiselle hotellivieraat tulevat kylpytakeissa. No, olihan se hauskaa!
Hotel O Cruseiro on panostanut vaeltajien tarpeisiin. Osa hotellista toimii albergue-periaattella tarjoten huokeata petipaikkaa, ja rakennuksen ylimmät kerrokset ovat tavallisena hotellina. Itse olen yöpynyt hotellihuoneessa ja se oli kyllä hintansa väärti.
Vastapäätä O Cruseiroa on isohko ruokakauppa.
Taberna O Muino. Mitä siitä sanoisi? Olen vieraillut siellä kahdesti... ja menen takuulla uudelleen!
Älä anna kurjan ulkopuolen hämätä: O Muino on sisätiloiltaan hämärä, nokinen, viinintuhrima, ja kinkun, savun ja juustojen tuoksuinen. Joen varressa, puiden katveessa ovat tavernan mukavat ulkopöydät.
Päivät Camino Portuguesilla ovat loppumassa. Seuraavaksi kipitetään parikymmentä kilometriä Padroniin, Pimiendos de Padronin kotiseuduille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti